Mutta viimein he kyllästyivät häneen ja alkoivat puhua tanssiaisista ja tenniskilpailuista, joihin heidän piti ottaa osaa. Samuelilla oli nyt tilaisuus katsella miss Wygantia ja antaa silmiensä nauttia hänen kauneudestaan. Samuel ei voinut uneksia suurempaa nautintoa tässä mailmassa, kuin istua tuntikausia katselemassa tuota naista, tutkimassa hänen muotonsa ja pukunsa jokaista yksityiskohtaa, tarkastelemassa naurun leikkiä hänen huuliensa ja silmiensä ympärillä.
Mutta sitten tuli pöydänkattaja ilmoittamaan, että ateria oli valmis, ja Samuel hypähti kovasti säikähtäen pystyyn. Hän pelkäsi, että hänetkin kutsuttaisi aterioimaan ja siten joutuisi miss Wygantin armottoman tarkastelun esineeksi.
— Nyt minun täytyy mennä, sanoi hän.
— Vai niin, sanoi nuori Lockman. Mutta ettekö tahdo tulla tänne huomenna aamupäivällä, niin saadaan puhua lähemmin.
— Tulen, sanoi Samuel.
— Mitä aijot hänelle tehdä? kysyi tyttö.
— Hän haluaa hoitaa hevosia, vastasi Lockman.
— Ei, huudahti tyttö, se ei kelpaa.
— Miksi ei? kysyi Lockman.
— Siksi, että sinä et saa tehdä hänestä tallirenkiä. Hänellä on paljon muitakin mahdollisuuksia. Ensinnäkin on hänellä edullinen ulkomuoto.