Samuel punastui ja laski katseensa lattiaan. Hän tunsi taas tuon tytön läpitunkevan katseen.
— No, mitä sinä tahtoisit hänestä tehdä?
— Minäpä tiedän jonkin oikein hyviin ehdotuksen.
— Hänellä ei ole tarpeellisia edellytyksiä, jotta hänestä voitaisi tehdä sisäpalvelija, Glad…
— Ei, mutta ulkona jokin. Eikö hän voisi oppia puutarhurin ammattia?
— Pidättekö kukista, Samuel?
— Pidän kyllä, sanoi Samuel reippaasti.
— No, tee hänestä sitten puutarhuri, sanoi miss Wygant; ja se ratkaisi Samuelin kohtalon.
Nuorukainen sanoi hyvästit ja iloissaan melkein juosten riensi kotiin. Hän tunsi olevansa joutunut onnellisuuden kaukaiseen taivaaseen; hän oli istunut jumalten taivaassa — hän saisi jäädä sinne iäksi.
Uusi isäntänsä oli antanut hänelle viidentoista dollarin setelin, ja ennenkuin pääsi perille mrs Stedman'in asuntoon, meni hän kauppapuotiin ahtaen siellä kätensä täyteen paketteja. Sitten sai hän äkillisen päähänpiston, hän meni herrainvaatetusliikkeeseen ja osti sieltä itselleen puhtaan, valkean irtokauluksen ja koreanpunaisen kaulaliinan, joka jo oli valmiiksi solmittu, niin että se aina pysyi järjestyksessä.
Sitten meni hän Stedman'ien luo, ja leski ja hänen nuoremmat tyttärensä asettuivat hänen ympärilleen kuuntelemaan hänen kertomustaan. Sitten tuli Sofia kotiin, ja silloin täytyi hänen kertoa kaikki alusta alkaen.