— Sofia! huudahti hän. Hän sanoi minulla olevan edullisen ulkomuodon! Mahtaakohan minulla olla?
Sofia heitti häneen pikaisen silmäyksen.
— Onhan sinulla! huudahti hän. Sinä tyhmä poika.
Samuel meni särkyneen peilin luo, joka riippui seinällä, ja uteliaana tarkasteli itseään.
— Etkö näe, kuinka hyvältä ja voimakkaalta näytät! huudahti Sofia.
Ja kuinka terve väri sinulla onkaan!
— Sitä en ole koskaan ajatellut, vastasi Samuel muistaen punaisen-vihreän kaulaliinan.
— Ja sinä olet puhellut hänen kanssaan! huudahti Sofia mennen taas katselemaan kuvia. Sitten lisäsi hän äkillisen jalomielisyyden valtaamana: Tiedätkös, Samuel, nämä kuvat lahjoitan minä sinulle, niin että voit asettaa ne huoneesi seinälle.
— Ei, älä tee sitä, kielteli Samuel. Mutta tyttö oli itsepäinen.
— Kyllä, kyllä. Muistan ne liikaakin, niin että minulle se on yhdentekevää. Ja sinulle ne ovat sitäkin suurempiarvoisia, kun sinä todella olet oppinut tuntemaan hänet.
X. Fairviewissä.