— Minä… minä en luule esiintyneeni oikein edukseni, vastasi Samuel.
— Mitä sinä hänelle sanoit?
— En muista siitä paljoakaan.
— En koskaan ole kuullut hänen ääntään, sanoi Sofia. Toisella kertaa kun tapasin hänet, puhui hän, mutta koneitten jyske esti hänen äänensä kuulumasta. Se oli tehtaassa. Hän tuli sinne eräitten muitten henkilöitten mukana ja käveli kaikkialla ja katseli kaikkea. Me olimme kaikki niin liikutuksen vallassa. Kuten tiedät, vallitsee hän isänsä tehdasta.
— Sitä en tiennyt, vastasi Samuel.
— Hän vallitsee kaikkia mahdollisia asioita täällä Lockmanvillessä. He ovat rikkaita, hyvin rikkaita. Ja tuo tyttö on hänen ainoa tyttärensä ja niin kaunis — kaikki ihmiset häntä ihailevat. Minulla on hänestä kaksi valokuvaa, ne ovat olleet sanomalehdissä. Tule, ne sinun täytyy nähdä.
He juoksivat portaita ylös. Sängyn yläpuolella oli kaksi vaalistunutta sanomalehtileikkausta, toinen esitti miss Gladya iltapuvussa, toinen yksinkertaisemmassa puvussa ja käsivarrellaan kimppu ruusuja.
— Oletko milloinkaan nähnyt mitään noin ihanaa? kysyi tyttö. Minä olen tehnyt hänet hyväksi hengettärekseni, ja minä tunnen hänen puhuvan minulle niin kauniisti. Hänen täytyy olla hyvin kiltti, ymmärrätkö, kukaan ei voi olla noin kaunis olematta samalla hyvin, hyvin kiltti ja hyvä.
— Ei, vakuutti Samuel. Hänen täytyy olla, siitä olen varma.
Yhtäkkiä sai Samuel erään päähänpiston.