— Oh, loruja, Samuel — älkää puhuko sellaista. Hänellä oli ollut kolme tai neljä rakastajaa, ennenkuin oli minua nähnytkään.
Syntyi hetken hiljaisuus, kun nuorukainen koitti selvittää itselleen näitä asioita.
— Mutta kuitenkaan, sanoi hän, ette voi hylätä häntä ja antaa hänen kuolla nälkään, master Albert.
— Tyhmyyksiä! huudahti Albert. Kuka on teille sellaista kuvitellut? Annan hänelle niin paljon rahaa, kuin hän tarvitsee, jos se tekee hänet levottomaksi. Sanoiko hän niin?
— Ei, myönsi Samuel hajamielisesti. Mutta, master Albert, hän rakastaa teitä.
— Niin, sen tiedän, vastasi Lockman, ja siinä juuri asian ydin onkin. Hän tahtoisi pitää minua lasikaapissa, mutta minä olen sellaiseen kyllästynyt.
Lockman oli hetken aikaa vaiti. Sitten heräsi hänessä äkkiä uusi ajatus.
— Samuel, huudahti hän, miksi ette te mene hänen kanssaan naimisiin?
Samuel aivan ällistyi.
— Mitä! sanoi hän voiden tuskin saada sanaa suustaan.