— Se sopisi erinomaisesti, vakuutti Lockman. Minä perustan teille jonkunlaisen pienen liikkeen, ja te elätte erinomaisesti.
— Master Albert!! sanoi nuorukainen läähättäen ja sielunsa sisimpään asti järkytettynä.
— Hän on kaunis, Samuel, sen te tiedätte. Ja kelpo tyttö — vain vähän liiaksi kiivas. Luulen, että te olette juuri oikea mies hallitsemaan häntä.
Lockman vaikeni ja nähdessään, ettei Samuel ottanut asiaa oikein uskoakseen, lisäsi nauraen:
— Odottakaas, kun oikein opitte tuntemaan hänet, niin ehkä te rakastutte häneen.
Mutta Samuel vain pudisti päätään.
— Master Albert, sanoi hän alakuloisena, pelkään että te ette ymmärrä syytä, minkävuoksi olen pyytänyt saada puhua kanssanne.
— Mitä tarkoitatte?
— Tämä… koko tämä asia on, sir… niin, se on koskenut minuun enemmän, kuin voin kuvailla. Tulin tänne palvelemaan teitä, sir. Ette voi ymmärtää, miltä minusta tuntui. Olin valmis tekemään mitä tahansa — tunsin itseni niin onnelliseksi saadessani olla teidän läheisyydessänne. Te olitte rikas ja mahtava, ja kaikki teillä oli niin kaunista — minun käsitykseni mukaan täytyi teidän olla hyvä ja jalo, jotta olisitte oikeutettu niin paljoon hyvään. Ja nyt minä huomaankin, että te olette huono ihminen.
Lockman hypähti ylös.