»Mikä koulu se on?» kysyi Cotton.
Hal lauloi laulamistaan:
»Ah Anna-Liza, kuuta ja monkeypuzzle-puuta nyt kanssani katsele, oi! On maailma kuin taulu, ja Harriganin laulu niin heleästi illassa soi!»
»Vai niin!» virkkoi aluepäällikkö laulun lakattua. »Onko teitä paljonkin samanlaisia Harrigan-Collegessa?»
»Pieni joukko — kyllin paljon taikinan hapattamiseksi.»
»Ettekö osaa paremmin käyttää lomaanne?»
»Nyt ei ole kysymyksessä loma, vaan käytännöllisen sosiologian kesäkurssit.
»Me annoimme taloustieteenprofessoriemme selitellä teoriojansa meille koko viime vuoden. Mutta teoriat eivät tuntuneet oikein sointuvan tosiasioihin. Minä ajattelin: 'Täytyy käydä itse ottamaan asioista selkoa.' Tuntenette ne lauseparret — individualismi, laissez faire, sopimuksentekovapaus, jokaisen oikeus tehdä työtä missä hyväksi näkee. Täällä nyt näkee, mitä teoriat käytännössä merkitsevät — julmaa hymyänsä hymyilevä aluepäällikkö, jolla on revolveri kupeella, rikkoo lakeja nopeammin kuin joku kuvernööri ehtii niitä allekirjoittaa.»
Aluepäällikkö huomasi äkkiä saaneensa kyllikseen näistä »teekutsuista». Hän nousi seisaalleen lopettaakseen asian lyhyeen. »Ellette pane pahaksenne, nuori mies», sanoi hän, »siirrymme varsinaiseen kysymykseemme!»
22.