»Voimmeko saada hänet vielä käsiimme?»
»Otaksun hänen olevan vielä Pedrossa. Kysykää American hotellista.»
Hal meni puhelimeen ja kuuli minuutin kuluttua ensimmäisen kerran tulevan ystävänsä ja taistelutoverinsa Billy Keatingin iloisen äänen. Vielä muutaman minuutin kuluttua äänen omistaja ilmaantui MacKellarin ovelle pyyhkien hikeä puolikaljulta päälaeltaan. Hän oli pyöreäkasvoinen kuin täysikuu ja rattoisa kuin Falstaff; paremmin häneen tutustuessaan huomasi, että hän oli luotettava kuin Newfoundlandin koira. Koostaan huolimatta Keating oli todellinen sanomalehtimies, ruumiineen ja sieluineen työhönsä antautunut.
Ehdittyään sisään hän alkoi heti kysellä nuorelta kaivosmieheltä, ja Hal huomasi aivan pian, että tässä oli se henkilö, jota hän tarvitsi. Keating tiesi tarkoin, mitä oli kysyttävä, ja sai koko asian selville muutamassa minuutissa. »Tuhat tulimmaista!» huudahti hän. »Viimeinen painokseni!» Samassa hän veti esiin kellon ja riensi puhelimeen. »Pitkälle linjalle!» huusi hän. »Minä tahdon puhutella Western Cityn Gazetten kaupunkitoimittajaa. Koettakaa saada se pian selväksi, olkaa hyvä. Asia on erittäin kiireellinen, ja viime kerralla minun täytyi odottaa lähes puoli tuntia.»
Hän kääntyi Halin puoleen ja alkoi jälleen kysellä vetäen samalla paperitukun taskustaan ja tehden merkintöjä. Hal kertoi hänelle, ettei kaivoksia ollut asianmukaisesti pirskotettu, ettei varakäytäviä ollut olemassakaan, että tuuletuslaitoksen kuntoonpanoa viivytettiin ja kaivoksessa olevien miesten lukumäärää salattiin. »Minä tiesin, että asiat olivat kierot», huudahti hän, »mutta en voinut päästä niiden jäljille. Pitivät miestä kintereilläni kaiken aikaa. Tunnetteko Predovich-nimisen miehen?»
»Tunnen», vastasi Hal. »Yhtiön kaupanhoitaja; hän tutki kerran taskuni.»
Keatingin kasvoissa oli inhon ilme. »Niin, hän oli saattelijanani. Arvaatte, kuinka hyvin voi puhutella kaivosmiehiä, kun on sellainen urkkija kintereillä. Minä sanoin ylivalvojalle: 'En tarvitse ketään saattelijakseni.' Hän katseli minua ilkeästi hymyillen. 'Emme halua nähdä teille mitään tapahtuvan täällä kaivoksilla ollessanne, mr Keating.' 'Mutta ettehän pidä tarpeellisena suojella toisten reportterien henkeä', sanoin minä. 'Emme kylläkään', vastasi hän, 'mutta Gazette on hankkinut itselleen paljon vihamiehiä'. 'Lopettakaa lorunne, mr Cartwright', sanoin minä. 'Aiotteko siis pitää minua silmällä kaiken aikaa täällä ollessani?' 'Voitte asian niin käsittää', vastasi hän, 'jos luulette siitä olevan huvia Gazetten lukijoille'».
»Paha juttu, ettemme kohdanneet toisiamme!» virkkoi Hal. »Tai kun edes olisitte kohdannut jonkun punnitustarkastajaryhmämme jäsenen.»
»Ahaa! Tiedättekö jotakin siitä punnitustarkastajajutusta?» huudahti reportteri. »Minulle siitä vihjaistiin — ja siitä johtuu, että olen nyt täällä. Kuulin, että eräs Edström oli ajettu pois, koska hän oli rettelöinyt, ja minä otaksuin tapaavani hänet ja saavani jotakin selkoa.»
Hal ja MacKellar katsahtivat Edströmiin, ja kaikki kolme alkoivat nauraa. »Tässä on miehenne!» sanoi MacKellar.