»Mutta minä vakuutan sinulle, Hal, ettei minulla ole oikeutta sellaisen käskyn antamiseen.»
»Sinun tulee ottaa itsellesi se oikeus. Isäsi on Idässä, yhtiön virkamiehet ovat kotonaan vuoteissaan, mutta sinä olet täällä!»
»Minä en ymmärrä näitä asioita, Hal! En tunne asiain tilaa — muusta kuin sinun kertomastasi. En tietenkään epäile sanojasi, mutta kuka hyvänsä voi erehtyä tällaisessa tapauksessa.»
»Tule itse näkemään, Percy! En pyydä enempää, ja se on varsin helppoa. Anna junasi lähteä liikkeelle Pohjois-Laaksoon päin, ja me saavumme kaivoksille vähemmässä kuin puolessa tunnissa. Sitten — salli minun viedä itsesi henkilöiden luo, jotka asian tuntevat! Miesten luo, jotka ovat työskennelleet kaivoksissa kaiken ikänsä, ovat nähneet tällaisia onnettomuuksia monet kerrat ja sanovat sinulle totuuden: että miesten henki on pelastettavissa ja että se mahdollisuus heitetään pois, jotta pelastuisi muutaman tuhannen dollarin arvosta kivihiiltä, puuainetta ja raiteita.»
»Mutta jos tuo onkin totta, Hal, ei minulla sittenkään ole valtaa!»
»Jos tulet sinne, voit selviytyä muodollisuuksista muutamassa minuutissa. Se, mitä nuo päällysmiehet tekevät, voidaan tehdä ainoastaan pimeässä.»
Halin kiihkeä pakotus sai harriganilaisuuden horjumaan; kivihiilikuninkaan poika alkoi muuttua hämmentyneeksi ja aivan tavalliseksi nuoreksi mieheksi. Mutta hänen takanaan oli suurempi mahti kuin Hal. Hän pudisti päätänsä. »Se on isäukon asia, Hal. Minulla ei ole oikeutta siihen sekaantua.»
Hal kääntyi nyt epätoivoissaan toisten samassa seurassa olevien puoleen. Hänen katseensa siirtyi toisesta toiseen ja pysähtyi eräisiin kasvoihin, jotka olivat kuin kuvalehden kannesta leikatut — silmät suuret, täynnä ihmettä.
»Jessie! Mitä sinä siitä ajattelet?»
Tyttö säpsähti, ja hänen kasvoihinsa nousi säikähtynyt ilme. »Mitä tarkoitat, Hal?»