»Hyvä, minä lähden kanssasi», sanoi kivihiilikuninkaan poika.
16.
Hal ei saanut milloinkaan tietää, mitä Percy sanoi Cartwrightille sinä iltana, tiesi vain, että heidän kaivoksille saavuttuaan ylivalvoja kutsuttiin neuvottelemaan ja että puolen tunnin kuluttua ilmaantui Percy, joka hymyillen selitti Hal Warnerin erehtyneen kaikin puolin: kaivoksen viranomaiset olivat kiirehtineet parhaansa mukaan tuuletuslaitoksen kuntoonpanoa saadakseen kaivoksen avatuksi niin pian kuin suinkin. Työ oli nyt suoritettu, parin tunnin kuluttua olisi laitos käynnissä, ja aamulla voisi pelastusmiehistö laskeutua kaivokseen. Percy sanoi tuon niin luontevasti, että Hal hetkisen ihmetteli, uskoiko Percy itse sen. Hal oli vieraana, joten hänen tietenkin täytyi olla uskovinaan ja suostua esiintymään houkkiona koko seuran edessä.
Percy kutsui Halin ja Keatingin viettämään yötä junassa, mutta Hal tyytyi kiittämään. Hän sanoi olevansa liian likainen, ja sitäpaitsi hän aikoi valvoa aamuun asti ollakseen päivän koittaessa ensimmäisten joukossa valmiina laskeutumaan kaivoskuiluun. Percy sanoi ylivalvojan kieltäytyneen siihen suostumasta; hän tahtoi lähettää kaivokseen ainoastaan kokeneita miehiä, jotka osasivat olla varuillaan. Koska kerran oli olemassa paljon sellaisia halukkaita, ei ollut syytä uskaltaa vaaraan harrastelijoiden henkeä.
Sen uhalla, että voi näyttää epäkohteliaalta, Hal selitti lähtevänsä kiertelemään ja katsomaan, kuinka kaivosaukko avattiin. Muutamissa hökkeleissä oli varmaan koolla murehtivia naisia, jotka eivät saaneet unta, joten teki laupeudentyön, jos vei heille tämän hyvän uutisen.
Hal ja Keating lähtivät. He kävivät ensin Raffertyn talossa, missä mrs Rafferty kavahti säikähtyneenä ylös, tuijotti tulijoihin ja huusi sitten ääneen Pyhää Neitsyttä herättäen pienet Raffertyt pelästyksen hälinään. Saatuaan selville, että tulijat tosiaankin tiesivät mitä kertoivat, hän riensi levittämään uutista, ja aivan pian näkyi kaduilla rientäviä hahmoja, ja kaivoksen suulle kerääntyi jälleen ihmisjoukko.
Hal ja Keating lähtivät Jerry Minettin luo. Ollakseen mitenkään Percyä loukkaamatta Hal vain toisti Percyn omat sanat: että Cartwright oli kaiken aikaa tahtonut kaivosta avata. Oli hupaista nähdä, kuinka sellainen väite vaikutti — millainen ilme olikaan Jerryn kasvoissa hänen Halia silmäillessään! He eivät kumminkaan kuluttaneet aikaa väittelyihin; Jerry suki vaatteet ylleen ja kiiruhti heidän kanssaan kaivoksen suulle.
Siellä tosiaankin jo poistettiin lautoja ja tervakangasta. Pohjois-Laaksossa ollessaan Hal ei ollut milloinkaan ennen nähnyt miesten toimivan niin halukkaasti. Pian alkoi suuri tallettaja pyöriä, sitten huutaa ja vihdoin laulaa, ja luo kertynyt satainen joukko huusi ja lauloi sekin.
Tulisi kulumaan muutamia tunteja, ennenkuin mitään muuta voitiin tehdä, ja Hal huomasi yhtäkkiä olevansa uupunut. Hän ja Billy Keating palasivat Minettin majaan, levittivät peitteen permannolle ja paneutuivat siihen pitkäkseen helpotuksesta huoaten. Billy alkoi kohta kuorsata, mutta Hal tunsi äskeisten mielenjännitysten jälkivaikutusta, ja uni väisti häntä.
Hänen mieleensä tulvi ajatuksia tulvimalla: ulkoinen maailma, hänen maailmansa, jonka hän oli muutaman kuukauden ajaksi tahallaan karkoittanut ajatuksistaan ja jota hänen oli yhtäkkiä sittenkin täytynyt muistaa! Hänen täksi kesäksi suunnittelemansa asia oli näyttänyt kovin mutkattomalta: vaihtaa nimeä, muuttua toisen yhteiskuntaluokan jäseneksi, elää sen elämää ja ajatella sen ajatuksia ja sitten palata omaan maailmaansa kertomaan uusista ja jännittävistä seikkailuista. Hänen mieleensä ei ollut milloinkaan johtunut se mahdollisuus, että hänen oma maailmansa, Hal Warnerin maailma, voisi tavata hänet Joe Smithinä, kaivosmiehen apulaisena. Hän oli kuin varas, joka oli aloittanut työnsä pimeässä ja yhtäkkiä näki huoneen kirkkaasti valaistuna.