»Minä en voi jäädä», vastasi toinen kylmästi. »Sanon sinulle vain, että on parasta kun lähdet jonnekin muualle sosiologiaasi soveltamaan.»
»Minne voisinkaan mennä, Percy? Kaikki kuuluu jollekin henkilölle. Jos on kysymyksessä jokin suuri liike, on melkein varmaa, että omistaja on tuttaviamme.»
»Tahtoisin puolestani ehdottaa, että aloittaisit Warner-yhtiön kivihiilikaivoksista», virkkoi Percy.
Hal nauroi. »Epäilemättä, Percy. Mutta ajattele tilannetta.
Tarkoitukseni onnistumiseksi oli välttämätöntä, ettei minua tunnettu.
Siellä olisin tavannut toimistossa isäni ylivalvojia, ja he olisivat
minut tunteneet. Minun täytyi lähteä toisiin kaivoksiin.»
»Oiva onni Warner-yhtiölle», vastasi Percy ilkeään sävyyn.
Hal vastasi vakavasti: »Muista minun sanoneen, etten aio jättää
Warner-yhtiötäkään kokonaan sosiologisten sovellutusteni ulkopuolelle.»
»Minä puolestani», sanoi toinen, »voin vain sanoa, että kuljemme palatessamme erään sille yhtiölle kuuluvan alueen ohi ja että olisin erittäin iloinen, jos saisin pysähdyttää junan ja jättää sinut sinne!»
21.
Hal lähti salonkivaunuun. Siellä pelasivat mrs Curtis ja Reggie Porter bridgeä Genevieve Halseyn ja nuoren Eversonin kanssa. Bob Creston ja Betty Gunnison juttelivat; ensinmainittu nähtävästi kertoi kokemiaan. Bert Atkins silmäili aamulehteä ja haukotteli. Hal kulki eteenpäin etsien Jessie Arthuria ja löysikin hänet vihdoin. Jessie katseli sateenhimmentämästä ikkunasta — oppien siten tuntemaan kaivoskenttiä niinkuin hänen säätyluokkaansa kuuluvan nuoren naisen sopii.
Hal edellytti tapaavansa hänet huonolla tuulella ja oli varautunut pyytämään anteeksi. Mutta kohdatessaan sitten hänen huolestuneen katseensa hän ei oikein tietänyt, miten aloittaa. Hän koki puhua huolettomasti, sanoi kuulleensa, että Jessie aikoi lähteä pois. Mutta tyttö tarttui hänen käteensä ja huudahti: »Hal, tule sinäkin!»