Hal ei heti vastannut, vaan istuutui hänen viereensä. »Olenko sinua kovin loukannut, Jessie?»
Hän huomasi kyynelten kihoavan Jessien silmiin. »Etkö tietänyt minua loukkaavasi? Olinhan täällä Percyn vieraana; kuinka voitkaan kysyä minulta sellaista? Mitä olisinkaan voinut sanoa? Mitä tiedän minä siitä, kuinka mr Harrigan liikettään johtaa?»
»Niin, rakkaani», vastasi Hal vaatimattomasti. »Minun ei kenties olisi pitänyt vetää sinua siihen asiaan. Mutta se tuli niin yhtäkkiä ja oli kovin mutkikas. Etkö voi sitä ymmärtää ja antaa minulle anteeksi? Onhan kaikki lopulta kääntynyt hyväksi!»
Jessie ei kumminkaan ollut sitä mieltä, että kaikki oli kääntynyt hyväksi. »Kuinka oletkaan täällä ja tällaisissa oloissa! Ja minä luulin sinun olevan Meksikossa vuorivuohia metsästämässä!»
Hal ei voinut olla nauramatta. Mutta Jessie ei hymyillytkään. »Sitäpaitsi — kuinka voit vetää rakkautemme tämän asian yhteyteen, kaikkien kuullen!»
»Oliko se tosiaankin niin hirmuista, Jessie?»
Jessie katseli häntä hämmästyneenä. Kuinka voi hän, Hal Warner, niin menetellä, vieläpä ollenkaan käsittämättä, kuinka kauhea asia oikeastaan oli! Olihan hän saattanut nuoren naisen sellaiseen asemaan, jossa hänen täytyi rikkoa joko rakkauden tai hyvän käytöksen lakeja! Se oli ollut julkisen riidan veroinen juttu. Siitä syntyisi juorua kaupungissa — ikävyyksistä ei tulisi loppuakaan!
»Mutta kultaseni, koetahan nähdä asia sellaisena kuin se todellisuudessa on — ajattele kaivoksessa olevia», kehoitti Hal. »Sinun pitää tosiaankin se tehdä.»
Nuori nainen silmäili häntä ja huomasi hänen nuoriin kasvoihinsa ilmestyneet uudet rumat uurteet. Hänen äänessään värisevä hillitty kiihkeys ei sekään jäänyt häneltä huomaamatta. Hal oli kalpea ja väsyneen näköinen, likaisiin vaatteisiin puettu, hiukset olivat kampaamattomat ja kasvot huonosti pestyt. Se oli kauheata — aivan kuin Hal olisi sotaan lähtenyt.
»Kuule minua, Jessie», pyysi Hal. »Tahtoisin sinun tutustuvan näihin asioihin. Sinun tulee kehittyä minun kerallani, muuten emme voi tulla onnellisiksi. Siitä syystä olin iloinen että olit täällä — voisit nähdä omin silmin. Nyt pyydän sinua jäämään, kunnes olet jotakin nähnyt.»