»Minun täytyy lähteä, Hal. Enhän voi pyytää Percy Harrigania jäämään ja tuottamaan hankaluutta kaikille muille!»
»Voithan jäädä, vaikka hän lähtee. Voit pyytää jotakin naisista kaitsijaksesi.»
Jessie katsahti häneen säikähtyneenä. »Mitä, Hal? Mitä ajatteletkaan?»
»Miksi niin?»
»Ajattelehan, miltä se näyttäisi!»
»En voi ajatella niin paljon asian ulkonäköä —.»
»Ajattele, mitä mamma sanoisi!» keskeytti Jessie.
»Hän ei siitä pitäisi, sen tiedän —.»
»Hän ihan vimmastuisi! Hän ei antaisi milloinkaan anteeksi meille kummallekaan. Hän ei antaisi anteeksi kenellekään seurassani olleelle henkilölle. Ja mitä sanoisi Percy, jos minä, joka olen tullut tänne hänen vieraanansa, jäisin urkkimaan häntä ja hänen isäänsä? Huomaathan, kuinka nurinkurista se olisi?»
Hal huomasi. Hän uhmasi kaikkia siinä maailmassa vallitsevia sovinnaisuuksia, ja se näytti Jessiestä mielettömyydeltä. Hän tarttui lujasti Halin käsiin, ja kyynelet virtasivat hänen poskilleen.