Tytön kasvojenpiirteet olivat samoin mieltähämmentävät kuin hänen sanansa. Hänen harmaat silmänsä katselivat terävästi piirtyvien tummien kulmakarvojen alta, joiden väri ei sointunut hänen hiuksiinsa. Hänen huulensakin olivat selväpiirteiset, suumalo oli melkein suora, joten näytti kuin sen olisi piirtänyt hänen kasvoihinsa sivellin punaisella värillä. Kaikki tuo loi hänen kasvoihinsa hänen toista henkilöä katsellessaan eloisan ja hämmentävän, rohkean, melkein uhmaavankin ilmeen. Mutta hänen hymyillessään punaiset huulet painuivat pehmeämmiksi, harmaat silmät muuttuivat mietteliäiksi ja, kuten näytti, tummemmiksi. Tämä irlantilainen tyttö oli tosiaankin viehättävä, mutta ei helposti ymmärrettävä.
8.
Hal kysyi uuden tuttavansa nimeä, ja tyttö sanoi olevansa Mary Burke. »Huomaan, että olette ollut täällä vain vähän aikaa», sanoi hän, »sillä muuten olisitte varmaan kuullut 'Punaisesta Marista'. Hiusten tähden.»
»En tosiaankaan ole ollut täällä kauan», vastasi Hal, »mutta nyt toivon jääväni — hiusten tähden! Saanko tulla joskus teitä tapaamaan, miss Burke?»
Tyttö ei vastannut mitään, vilkaisi vain taloon, jossa asui. Se oli maalaamaton kolmen huoneen hökkeli, vielä rappeutuneempi kuin useimmat muut. Sen ympärillä oli pelkkää likaa ja nokea, ja entinen paaluaita oli nyt niin hajonnut, että sitä käytettiin polttopuuna. Ikkunat olivat rikkinäiset, ja katossa näkyi vuotokohtia, joita oli jotenkuten paikattu.
»Saanko tulla?» kiiruhti Hal jälleen kysymään, jottei näyttäisi tarkastelevan asumusta liian kriitillisesti.
»Ehkä saatte», vastasi tyttö käyden käsiksi vaatevasuunsa. Hal astui luo tarjoutuen sitä kantamaan, mutta tyttö ei luovuttanut koriaan. Hän piteli sitä lujasti ja silmäili vierasta uhmaillen sanoessaan: »Saatte tulla, mutta tulette näkemään, ettei tämä ole mikään mieluisa vierailupaikka, mr Smith. Naapurit varmaan siitä pian teille kertovat.»
»En luule tuntevani ketään naapurianne», virkkoi Hal.
Hänen äänessään soi myötätunto, mutta tytön kasvoista ei sittenkään kadonnut uhman ilme. »Saatte varmaan siitä kuulla, mr Smith, mutta saatte kuulla senkin, että minä pidän pääni pystyssä. Ja se ei ole mikään helppo asia täällä Pohjois-Laaksossa.»
»Eikö tämä paikkakunta teitä miellytä?» kysyi Hal hämmästyen tämän yksinomaan kohteliaisuudesta johtuneen kysymyksensä vaikutusta. Näytti siltä kuin olisi ukkospilvi liikkunut tytön kasvojen yli. »Minä vihaan sitä! Se on pelon ja paholaisten olopaikka!»