»Eräs mies on ollut sisällä näkemässä.»
»Kuka?»
»En voi sanoa — ajaisivat hänet pois; mutta hän on eräs, jonka tunnet yhtä hyvin kuin minä. Hän sen minulle kertoi sieltä tultuaan. Pettävät vanhan isäni, jättävät vahingonkorvauksen maksamatta!»
»Niin ne aina tekevät!» huusi Wauchope, Halin vieressä seisova englantilainen kaivosmies. »Sentähden eivät päästä sinne ketään.»
»Samoin tekivät isälleni!» kuului toinen ääni sanovan. Hal tunsi puhujan kreikkalaispojaksi Andyksi.
»Ja aikovat aloittaa työt numero kahdessa jo huomenna!» huusi Tim. »Kuka lähtee sinne? Ja Alec Stonen kanssa, joka kiroo miehet helvettiin ja komentaa pelastamaan muuleja!»
»Me emme lähde kaivoksiin, ennenkuin ne ovat turvalliset!» huusi
Wauchope. »Pirskottakoot ne — muuten jätän koko hoidon!»
»Ja punnitkoot oikein vaunumme!» huusi jälleen eräs. »Me tahdomme punnitustarkastajan, jotta saamme, mitä ansaitsemme!»
Jälleen kuului huudettavan: »Joe Smith! Puhukaa meille, Joe! Antakaa niille, mitä kaipaavat! Te olette oikea mies!»
Hal seisoi siinä avuttomana, hämillään. Hän oli pitänyt taistelua voitettuna — ja tässä oli toinen alkamassa! Miehet katsoivat häneen, kutsuivat häntä avukseen, häntä, kapinoitsijoista rohkeinta. Vain muutamat tiesivät hänen äkkiä vaihtuneesta asemastaan.