Hänen vielä epäröidessään oli taistelulinja siirtynyt hänen ohitseen; englantilainen Wauchope hyppäsi portaille ja alkoi puhua joukolle. Hän oli hänkin köyryselkäinen ja surkastunut mies, mutta tällä kertaa hän osoitti keuhkojensa voimaa. Hal kuunteli ihmeissään; tuota hiljaista ja tylsältä näyttävää miestä ei olisi voinut uskoa taistelijaksi. Tom Olson oli häntä tutkistellut ja oli sanonut, ettei hän tahtonut kuulla mistään puhuttavankaan, joten he olivat jättäneet hänet kerrassaan pois laskuista. Mutta nyt hän seisoi siinä huutaen kamalaa uhmaansa ulos maailmaan!
»Ne ovat ryöväreitä ja murhaajia! Ryöstävät kaikki, toisen toisensa jälkeen. Minä puolestani olen saanut siitä kyllikseni! Entä te?»
Kuului ääntenpauhinaa hänen äänenkantamansa alueelta. Kaikki olivat saaneet kyllikseen.
»No niin — käydään siis tappelemaan!»
»Hurraa! Hurraa! Me tahdomme saada oikeutemme!»
Jeff Cotton saapui paikalle kiireen kaupalla, Bud Adams ja pari kolme muuta apuria kintereillään. Joukko kääntyi heihin päin, ja lähinnä olevat miehet heristivät nyrkkejään ja näyttivät hampaitaan kuin vihaiset koirat. Cottonin naama oli raivosta punainen, mutta hän huomasi asian vakavaksi. Hän kääntyi hakeakseen enemmän voimaa, ja väkijoukko mylvi iloissaan. He olivat jo aloittaneet taistelun! Olivat saavuttaneet ensimmäisen voittonsa!
3.
Joukko liikkui katua alaspäin huutaen ja sadatellen mennessään. Joku alkoi laulaa marseljeesiä, toiset yhtyivät lauluun, ja se raikui hurjana ilmoille. Joukossa oli moneen eri kansakuntaan kuuluvia sorrettuja, he lauloivat eri kielillä, mutta samaa laulua. Kuului joitakin tahteja, ja sitten vyörähti yli monien äänten pauhina. Muutamat miehet kiiruhtivat eri suuntiin levittämään uutista, ja aivan pian oli koko kylän väki kerääntynyt. Miehet heiluttivat lakkejaan, naiset heiluttivat käsiään ja huusivat — tai seisoivat kauhistuneina, hyvin käsittäen, ettei lapsia käynyt ruokkiminen kumouksellisilla lauluilla.
Tim Raffertyn piti nousta olkapäille ja kertoa asia uudelleen. Hänen kertoessaan tuli hänen vanha äitinsä juosten ja huutaen: »Tim! Tim! Tule alas sieltä! Mitä ajatteletkaan?» Vanha nainen väänteli käsiään kuolettavan pelon vallassa; nähdessään Halin hän riensi hänen luokseen. »Koettakaa saada hänet pois, Joe! Poika on varmasti menettänyt järkensä! Ajavat meidät pois kaivoksilta, eivät anna yhtään mitään — ja mihin sitten joudumme? Pyhä Jumalan äiti, mitä poika ajatteleekaan?» Hän kutsui jälleen Timiä, mutta Tim ei huolinut mitään, jos mitään kuulikaan. Tim oli marssimassa kohti Versaillesia!
Muutamat huusivat menevänsä sairaalaan suojelemaan loukkaantuneita miehiä »kirotuilta asianajajilta». Siinä oli eräs määrätty asia, ja joukko lähti sinnepäin. Hal seurasi jälkijoukossa naisten, lasten ja arastelevampien miesten kerällä. Hän huomasi muutamia yhtiön kirjureita ja virkailijoita ja sitten itsensä Cottonin, joka käski miesten lähteä hakemaan revolvereja toimistosta.