Hal, joka yhä toivoi voivansa vetäytyä syrjään, siirsi tehtävän Jack Davidin suoritettavaksi. He tyhjensivät taskunsa saadakseen riittävät matkarahat, ja iso walesilainen kiiruhti junalle. Sillävälin Jerry ja Hal päättivät pysytellä taka-alalla, etsiä oman ryhmänsä jäsenet ja kehoittaa heitä menettelemään samoin.
4.
Tämä ohjelma oli Halille suotuisa, mutta hän joutui kohta havaitsemaan, että siihen oli ryhdytty liian myöhään. Hän ja Jerry lähtivät tavoittamaan joukkoa, joka oli pysähtynyt erään yhtiön rakennuksen eteen, ja kuulivat lähelle ehdittyään jonkun pitävän puhetta. Ääni oli naisen, se kaikui kirkkaana ja käskevänä. Väkijoukko esti puhujaa näkemästä, mutta Hal tunsi äänen ja tarttui kumppaninsa käsivarteen. »Mary Burke!»
Siellä puhui tosiaankin Mary Burke, joka näytti saavan kuulijansa jonkinlaisen vimman valtaan. Hän lausui lauseen, ja väkijoukko kuului karjaisevan; hän lausui toisen lauseen, ja jälleen kuului karjahdus. Hal ja Jerry tunkeutuivat eteenpäin kuullakseen tuon raivoisan litanian sanoja.
»Lähtisivätkö he itse kaivoksiin, mitä luulette?»
»Eivät lähtisi!»
»Olisiko heillä sillat ja pitsit, mitä luulette?»
»Ei olisi!»
»Olisivatko heidän kätensä niin hienot ja pehmoiset, mitä luulette?»
»Eivät olisi!»