»Pitäisivätkö itseään niin hyvinä, ettei kannata teitä katsoakaan?»

»Eivät pitäisi. Totisesti eivät pitäisi!»

Mary jatkoi: »Kun vain olisitte yksimieliset, niin ne tulisivat kontaten pyytämään sovintoa. Mutta te olette pelkureita, ja ne käyttävät arkuuttanne hyväkseen. Olette pettureita, ja ne ostavat teidät. Rikkovat kappaleiksi, tekevät teille, mitä tahtovat, ja lähtevät sitten pois yksityisjunissaan jättäen kätyrinsä teitä kukistamaan ja polkemaan teidät jalkoihinsa. Kuinka kauan sitä siedätte? Kuinka kauan?»

Väkijoukon äänten pauhu kiiri pitkin katua ja takaisin. »Me emme sitä siedä! Emme siedä!» Miehet heristivät nyrkkejänsä, naiset kirkuivat, ja lapsetkin sadattelivat. »Me taistelemme ja lyömme ne! Emme tahdo enää olla niiden orjina!»

Mary keksi taikasanan. »Meidän pitää liittyä yhteen!» huusi hän. »Liittyä yhteen ja pysyä yhdessä. Jos kieltäytyvät antamasta meille oikeuksiamme, tiedämme mitä vastaamme: teemme lakon!»

Kuului äänten jymy kuin ukkosen jyrähdys vuoristossa. Niin, Mary oli keksinyt oikean sanan! Sitä ei oltu lausuttu moneen vuoteen Pohjois-Laaksossa, mutta nyt se kulki läpi väkijoukon kuin salamanisku. »Tehdään lakko, lakko, lakko!» Näytti siltä kuin he eivät olisi voineet kuulla ja lausua sitä kyllin usein. Kaikki eivät olleet ymmärtäneet Maryn puhetta, mutta tuon sanan he tunsivat. He lausuivat sen puolan, tshekin, italian ja kreikan kielillä. Miehet heiluttivat lakkejansa, naiset esiliinojansa — hämärissä näytti siltä kuin olisi myrsky riiponut jotakin outoa kasvistoa. Miehet puristivat toistensa käsiä, innokkaimmat muukalaiset vaipuivat toistensa kaulaan. »Lakko, lakko, lakko!»

»Emme ole enää orjia!» huusi puhuja. »Olemme ihmisiä — ja tahdomme ihmisinä elää! Tahdomme tehdä työtä ihmisinä — muuten emme suostu mitään tekemään. Emme tahdo enää olla nautakarja jota voivat ajaa minne mielivät. Me järjestymme, pysymme yhdessä, vieretysten! Joko voitamme yhdessä tai näemme nälkää ja kuolemme toistemme kanssa. Ja yksikään meistä ei vääjää, yksikään ei käänny petturiksi! Onko täällä ketään, joka tahtoo pettää toverinsa?»

Kuului ulvonta kuin susilaumasta. Ei ollut hyvä petturiksi aikovan näyttää likaista naamaansa tälle joukolle!

»Tahdotteko puolustaa yhteenliittymistä, liittoanne?»

»Tahdomme!»