»Mitä siis —»
»Peter Harrigan palaa idästä. Hän on Western Cityssä huomenna.
Ymmärräthän, että isälle tapahtuu jotakin, ellet heti täältä lähde.»
Hal tunsi yhtäkkä pelkonsa häviävän. »Siinäkö kaikki?» huudahti hän.
Hänen veljensä katseli nuorta kaivosmiestä, jolla oli yllään likainen työpuku ja jonka kasvot olivat noessa ja tukka ihan takkuinen. »Sinä sähkötit lähteväsi täältä, Hal!»
»Niin tein; mutta sitten sattui asioita, joita en ollut aavistanut. On tehty lakko.»
Niin, mutta mitä se sinuun koskee?» Sitten veli jatkoi, äänessä epätoivoinen sävy: »Jumalan nimessä, Hal, kuinka pitkälle aiot oikeastaan mennä?»
Hal silmäili hetkisen veljeänsä. Vaikka hänen mielensä oli jännittynyt, ei hän kumminkaan voinut olla nauramatta. »Ymmärrän hyvin, miltä tämän kaiken täytyy näyttää sinusta, Edward. Se on pitkä juttu; tuskin tiedän, mistä aloittaisin.»
»Sen arvaan», vastasi Edward kuivasti.
Hal nauroi jälleen. »Ainakin siinä suhteessa olemme siis yhtä mieltä. Olin toivonut saavani keskustella kanssasi asiasta kaikessa rauhassa kiihtymyksemme ohimentyä. Kunhan selitän sinulle, millaiset olot täällä vallitsevat »
Edward keskeytti hänen puheensa. »Sellaiset puheet ovat tosiaankin aivan hyödyttömät. Peter Harriganin kaivoksilla vallitsevat olosuhteet eivät minua ollenkaan liikuta.»