Hymy katosi Halin kasvoista. »Olisiko mielestäsi ollut parempi, jos menin tutkimaan asiaintilaa Warnerin kaivoksille?» Hal yritti hillitä kiihtymystään, mutta veljekset eivät tosiaankaan voineet millään tavoin päästä yksimielisyyteen. »Olemme jo aikaisemmin väitelleet näistä asioista, Edward, ja sinä olet aina minut nujertanut — sinä voit sanoa, että olin lapsi ja että menettelin julkeasti vastustaessani väitteitäsi. Mutta nyt — niin, nyt en ole enää lapsi, ja meidän tulee kohdata toisemme uudella pohjalla.»
Halin äänensävy vaikutti paremmin kuin hänen lausumansa. Edward mietti, ennenkuin vastasi. »Mikä onkaan uusi pohjasi?»
»Nyt olen keskellä lakkoa enkä voi hevin ryhtyä selittelemään.»
»Etkö ollenkaan ajattele isää tässä mielettömyydessäsi?»
»Ajattelen isää ja sinuakin, Edward; mutta nyt on tuskin oikea hetki —»
»Nyt, jos milloinkaan, on oikea hetki!»
Hal tunsi ahdistavaa tuskaa. »Olkoon menneeksi», sanoi hän sitten, »istuhan. Koetan saada sinua käsittämään, kuinka tähän jouduin.»
Hän alkoi kertoa olosuhteista, jotka oli havainnut tässä Yleisen Polttoaine-Yhtiön linnoituksessa vallitseviksi. Kuten aina asiasta puhuessaan, hän salli nytkin asian inhimillisen puolen vaikuttaa itseensä; hänen ääneensä tuli kiihkeä sävy, hän puhui vuolaasti, samoinkuin Pedron viranomaisten kanssa kiistellessään. Mutta tälläkin kertaa hänen kaunopuheinen esityksensä keskeytyi; hän huomasi veljensä olevan sellaisessa epätoivon-tilassa, ettei hän kyennyt seuraamaan jatkuvaa esitystä.
Se oli vanha juttu; niin oli ollut laita niin kauan kuin Hal saattoi muistaa. Näytti todelliselta luonnon ihmeeltä, että veljekset voivat olla luonnonlaadultaan niin erilaiset. Edward oli käytännöllinen ja toimellinen, tiesi, mitä maailmassa tahtoi, ja osasi sen saavuttaa; hänen vaivanaan ei ollut milloinkaan epäily, ei itsensätutkistelu eivätkä mitkään turhat tunneliikunnot; hän ei ymmärtänyt ihmisiä, jotka suvaitsivat sellaista tuhlausta mielensä taloudessa. Hän ei ymmärtänyt ihmisiä, jotka joutuivat asioiden »mukaansatempaamiksi».
Aluksi hän oli ollut vanhemmuutensa nojalla Halia etevämpi. Hän oli kaunis kuin nuori kreikkalainen jumala, voimakas ja käskevä; liukuessaan jäällä varmoin, väkevin liikkein, halkoessaan laineita kiiltävin hartioin, tai ampuessaan peltopyyn varmasti ja nopeasti kuin iskevä salama Edward oli aina ruumiillistunut menestys. Hänen puhuessaan toisen henkilön mielipiteiden kelvottomuudesta tai hänen ylenkatseellisesti mainitessaan »hempeämielistä» toinen tosiaankin kärsi sielussaan ja joutui peräytymään Shelleyn ja Ruskinin luo saamaan uutta uskallusta.