»Mitä? Ja minun täällä jutellessani!»
Hal kääntyi ovelle. »Sinä tiesit sen koko ajan!» huudahti hän. »Pidätit minua täällä tahallasi.»
Hän aikoi syöksyä pois, mutta Edward kävi häneen käsiksi. »Mitä olisitkaan voinut tehdä?»
»Päästä minut!» huusi Hal kiukuissaan.
»Älä ole mieletön, Hal! Olen yrittänyt pelastaa sinua ikävyyksistä. Voi syntyä tappelu.»
Edward asettui oven ja Halin väliin, ja siinä syntyi tuima ottelu. Mutta vanhempi veli ei ollut enää mikään atleetti, nuori teräksenluja jumala; hän oli istunut pulpettinsa ääressä, sill'aikaa kuin Hal oli tehnyt raskasta työtä. Hal työnsi hänet syrjään ja juoksi samassa ulos ovesta ja rinnettä alas.
13.
Pääkadulle tultuaan Hal näki väkijoukon toimiston edustalla. Yksi ainoa silmäys riitti hänelle ilmaisemaan, mitä oli tapahtunut. Miehiä juoksi sinne tänne huutaen ja huitoen. Muutamat juoksivat häntä kohti ja huusivat hänelle juostessaan. Ensimmäisenä saavutti hänet pieni puolalainen Klowoski, joka oli aivan hengästynyt ja huohotti kiihtyneenä. »Ovat ajaneet pois lähetystömme!»
»Ajaneet pois?»
»Niin, ajaneet pois. Kanjonia alas!» Pieni mies heilutti hurjasti käsiään; hänen silmänsä näyttivät uhkaavan päästä pudota. »Vieneet pois. Kokonainen joukkio kätyreitä. Joku näki, kuinka heitä vietiin takaovesta. Kaikkien kädet sidottuina. Kätyrit pitelivät kiinni, eivät antaneet huutaa, ei mitään. Vaunuja oli odottamassa, sellaisia — mikä niiden nimi onkaan? —»