»Ja eläköön suuri yhdistys, joka tulee meitä tukemaan — Amerikan
Kaivosmiesten Liitto!»
Jälleen raikui huuto, yhä uudelleen. »Eläköön yhdistys! Eläköön
Amerikan Kaivosmiesten Liitto!»
Eräs kookas amerikkalainen kaivosmies, Ferris, oli etumaisena joukossa, ja hänen äänensä kaikui Halin korviin kuin sumusireeni.
»Pojat», jatkoi Hal, kun vihdoin sai jälleen äänensä kuuluville, »vaivatkaa hetkinen ajatustanne. Minä varoitin teitä, sanoin, että ne teitä ärsyttävät! Heille ei ole mikään mieluisampaa kuin saada täällä syntymään kahakka ja voida sitten tuhota yhdistyksemme. Muistakaa, pojat, että jos ne saavat meidät tappelemaan, ne murskaavat yhdistyksemme, joka on ainoa toivomme!»
Jälleen kuului huuto: »Eläköön yhdistys!» Hal salli heidän huutaa parillakymmenellä eri kielellä, kunnes olivat, saaneet kyllikseen.
»Kuulkaa, pojat», jatkoi hän vihdoin, »ne ovat kuljettaneet pois lähetystömme. Voivat viedä minutkin samaa tietä —»
»Ei, eivät vie!» kuului joukosta huudettavan. Ferris ulvoi raivoissaan.
»Yrittäkööt! Me poltamme ne vuoteisiinsa!»
»Mutta ne voivat kuljettaa minut pois», huomautti Hal. »Tiedättehän, että he ovat siinä pelissä etevämmät. Voivat kutsua sheriffin, tuottaa sotaväkeä, jos katsovat tarpeelliseksi! Me emme voi vastustaa heitä väkivalloin — he voivat ajaa kylästä kaikki miehet, naiset ja lapset, jos tahtovat. Mutta meidän tulee muistaa, ettei sekään voi murskata liittoamme. Ei myöskään suurta liittoa, joka tulee meitä tukemaan. Me kestämme, ja vihdoin niiden täytyy ottaa meidät takaisin!»
Huomatessaan Halin tarkoituksen muutamat hänen tuttavistaan tulivat hänen avukseen. »Ei tappelua! Ei väkivaltaa! Pysykää liitossa!» Hal puolestaan jatkoi asian mieliin teroittamista: vaikka yhtiö ajaisikin heidät pois, auttaisi heitä suuri kaivosmiesten liitto, johon kuului kolmesataaviisikymmentätuhatta työmiestä, ja muut näiden seutujen kaivosmiehet yhtyisivät heihin. Päällysmiehet, jotka luulivat voivansa pakottaa heidät nälällä kuuliaisuuteen, saisivat nähdä kaivosten joutuvan lepäämään. Heidän täytyisi myöntyä, ja yhteenkuuluvaisuuden taktiikka pääsisi voitolle.
Siihen suuntaan Hal jatkoi palauttaen mieleensä, mitä Olson oli hänelle sanonut ja soveltaen sitä käytäntöön. Hän näki miesten kasvoissa uutta toivoa, joka työnsi tieltään koston ja vihan vimman.