Tuota kaikkea kelpasi kuulla: mutta MacKellar lisäsi siihen epätoivoa herättävän tiedonannon: yhdistyksen virkailijat selittivät, etteivät voineet kannattaa lakkoa nykyisenä ajankohtana! Se oli ennenaikainen ja voi vain saada epäonnistumaan suunnitellun laajemman yrityksen, aiheuttaen siten mielten lamaannusta.
Sellaisen mahdollisuuden Hal oli ottanut ennakolta huomioon. Mutta hän oli ollut näkemässä vapauden uutta elpymistä Pohjois-Laaksossa, oli nähnyt miesten nälkäisten, nääntyneiden kasvojen anelevan apua, oli tuntenut mielensä siitä heltyvän ja oli ajatellut, että yhdistyksen miesten täytyi tuntea samaa liikutusta. »Heidän täytyy liikettä tukea!» huudahti hän. »Miehet eivät saa pettyä! He menettävät kaiken toivon, vajoavat äärimmäiseen epätoivoon! Yhdistyksen miesten täytyy se käsittää — minun täytyy se heille selvittää!»
Vanha skotlantilainen sanoi Minettin olleen samaa mieltä. Hän oli heittänyt kaiken varovaisuuden ja kiiruhtanut hotelliin tapaamaan Hartmania ja Moylania. Hal päätti lähteä hänen jälkeensä ja poistui.
Hän selitti asiaintilan veljelleen, joka sanoi: Kuinkapa muuten. Sitähän hän oli sanonutkin. Harhaanjohdetut kaivosmiesraukat palaisivat töihinsä, ja heidän johtajiensa täytyisi oivaltaa mielettömyytensä. Western Cityn junan piti saapua parin tunnin kuluttua; olisi erittäin hyvä, jos Hal voisi käyttää sitä.
Hal vastasi lyhyesti lähtevänsä American hotelliin. Veli voi hänet viedä sinne, jos hyväksi näki. Edward antoi käskyn kuljettajalle. Hän oli jo ehtinyt tiedustella, mitkä olivat Pedron parhaat pukumyymälät. Halin ollessa hotellissa rukoilemassa äskensyntyneen yhdistyksensä puolesta Edward etsi pukua, jossa tuntisi itsensä »jälleen ihmiseksi».
18.
Hal kohtasi Jerry Minettin ja molemmat virkailijat heidän huoneessaan. Jim Moylan, piirisihteeri, oli valtavan kookas nuori irlantilainen, tummasilmäinen ja tummatukkainen, vilkas ja herkkä, henkilö, johon luotti ja josta piti heti ensi näkemältä. Johann Hartman, puheenjohtaja, oli harmaahapsinen, saksalaissyntyinen kaivosmies, pidättyväinen ja harvasanainen, ilmeisesti erittäin voimakas mies, sekä ruumiillisessa että henkisessä katsannossa. Hän tarvitsi voimansa, epäilemättä, koska hänen hoidettavanaan oli yhdistyksen päämaja tämän »Raymondin valtakunnan» sydämessä.
Hal kertoi aluksi lähetystön sieppaamisesta. Asia ei näyttänyt toisia hämmästyttävän: yhtiöt menettelivät säännöllisesti siten, jos kaivoksilla ilmeni kapinahenkeä. Siitä syystä olivatkin julkiset järjestymisyritykset niin erinomaisen toivottomia. Ainoa mahdollinen keino oli salainen aatteenlevittäminen, jota pidettiin yllä, kunnes kaivoksille oli muodostunut järjestön ydin.
»Te siis ette voi tukea tätä lakkoa!» huudahti Hal.
Se ei näyttänyt mahdolliselta. Moylan huomautti, että se raukenisi alkuunsa. Ei ollut minkäänlaista onnistumisen mahdollisuutta, ellei sitä ennen tehty varsin paljon järjestelytyötä.