Hal huomasi olevan välttämätöntä yhtyä työväen johtajien mielipiteeseen. Heillä oli kokemusta, he kykenivät asiaa arvostelemaan. Kaivosmiesten oli meneminen takaisin työhön, ja Cartwright, Alec Stone ja Jeff Cotton tulisivat ajamaan heitä niinkuin ennenkin. Tyytymättömät voivat vain yrittää salaa järjestyä.
Jerry Minetti mainitsi Jack Davidin. Hän oli lähtenyt takaisin aamulla, johtajia tapaamatta. Hän siis voi välttää epäluulot, jäädä työhön ja auttaa salassa suoritettavan työn menestymistä.
»Entä kuinka on sinun laitasi?» kysyi Hal. »Taisit jo keittää haukesi.»
Jerry ei ollut lausepartta milloinkaan kuullut, mutta käsitti sen tarkoituksen. »Aivan varmasti!» sanoi hän. »Keittänyt niin että kelpaa!»
»Ettekö nähneet urkkijoita eteisessä?» kysyi Hartman.
»En ole vielä oppinut niitä tuntemaan.»
»Varmaan opitte, jos pysytte näissä toimissa. Toimistomme avaamisen jälkeen on lakkaamatta seisonut puoli tusinaa kadun toisella laidalla. Miestä, joka käy luonamme, seurataan aina kaivokselle asti, ja hän joutuu pois jo samana päivänä. Ovat murtaneet auki pulpettini yöllä ja varastaneet kirjeitäni ja papereitani; ovat lukemattomat kerrat uhanneet tappaa meidät.»
»En ymmärrä, kuinka voitte saada mitään aikaan.»
»Ne eivät voi meille mitään. Luulivat saaneensa pulpetistani järjestäjien luettelon. Mutta minä kuljetunkin luetteloa päässäni.»
»Se ei olekaan mikään helppo asia», virkkoi Moylan. »Haluatteko tietää, kuinka monta miestä meillä on toimessa? Yhdeksänkymmentäseitsemän: Ja niistä eivät ole saaneet käsiinsä ainoatakaan.»