Miehet katselivat toisiaan. Siinä oli ajatus! Tim Raffertyn kasvojen synkkä ilme vaihtui yhtäkkiä leveäksi, iloiseksi irvistykseksi.
»Minä näin kadulla mrs Zambonin», sanoi hän. »Hänellä on mustaa harsoa niin paljon, että voisi peittää meitä montakin.»
Nyt puhui Hal, ensimmäisen kerran sen jälkeen, kun Tim Rafferty oli hänet vaientanut. »Voiko joku sanoa, mistä mrs Zamboni on löydettävissä?»
»Hän on tuttavani mrs Swajkan luona», sanoi Rusick.
»Niin», virkkoi Hal, »on vielä eräs seikka, jota ette tunne. Kun olivat vieneet teidät pois, puhuin jälleen miehille ja sain heidät vannomaan, etteivät riko lakkoa. Nyt minun täytyy mennä takaisin ja peruuttaa sanani. Jos kerran luotetaan harsoihin ja muihin sellaisiin, niin voihan miehen pukea yhtä hyvin kuin naisen.»
Kaikki tuijottivat häneen. »Lyövät teidät kuoliaaksi, jos keksivät!» sanoi Wauchope.
»Enpä luule», vastasi Hal. »Joka tapauksessa kuuluu tehtävä minulle» — hän vilkaisi Timiin — »koska olen ainoa, joka ei joudu kärsimään lakon raukeamisesta.»
Oltiin vaiti.
»Valitan sanojani!» huudahti Tim vilkkaasti.
»Emme niistä huoli, vanha veikko», vastasi Hal. »Sinä puhuit totta, ja
minun tekee mieleni jotenkin keventää omaatuntoani.» Hän nousi nauraen.
»Minusta tulee pulska leski!» sanoi hän. »Lähden tästä ystäväni Jeff
Cottonin vieraaksi!»