Havaittiin hämmästyttävän vaikeaksi saada mrs Zamboni eroamaan lesken-vaatteistaan, jotka hän oli itselleen hankkinut paljon aikaa ja kyyneliä kuluttaen. Eihän oltu kuultukaan kunnialliselle naiselle, kuudentoista lapsen äidille, milloinkaan ehdoteltavan sellaista: myydä murheensa ulkonaiset merkit — ja lisäksi hotellihuoneessa, jossa oli toistakymmentä miestä! Miesten sopimaton hilpeys ei suinkaan asiaa helpottanut. »Ai Jeesus!» huusi mrs Zamboni jälleen.
»Sanokaa hänelle, että asia on erittäin tärkeä», kehoitti Hal. »Sanokaa, että minun täytyy ne saada.» Huomattuaan, ettei Rusick päässyt mihinkään tulokseen, hän puuttui itse puheeseen käyttäen kaivoksilla oppimaansa alkeellista englanninkieltä. »Pitää saada! Varmasti! Jottei tunneta! Heti! Päästä bossien ohi! Ymmärrättekö? Muuten tappaa!»
Säikähtynyt eukko suostui vihdoin. »Sanoo, että kaikkien pitää kääntyä selin», selitti Rusick. Kaikki kääntyivät, iloisesti kuiskutellen, ja mrs Zamboni riisuutui Mary Burken ja mrs Swajkan suojaamana, ottaen sitten häveliäisyyden vuoksi lakanan punaisille hartioilleen. Kun Hal oli pukeutunut, havaittiin olevan jalan verran liikaa avaruutta joka puolella; mutta sitten pistettiin pari tyynyä etupuolelle, ja vedettiin vyötäinen kireäksi, ja niin muuttui valhepuku tyydyttävämmäksi. Hal veti jalkaansa vanhan rouvan laajat, joskin pahoin kuluneet kengät, ja Mary Burke sovitti hänen päähänsä lesken hatun järjestäen kohdalleen monet harsot. Niin tapahduttua mrs Zambonin oma poikuekaan ei olisi voinut petosta keksiä.
Seura oli hetken hilpeä; uupuneelta ja toivottomalta näyttävä Marykin joutui iloisen mielialan valtaan. Mutta sitten nauru pian vaikeni. Oli tullut toiminnan hetki. Mary Burke sanoi jäävänsä mrs Zambonin luo ollakseen ovella, jos tulisi joku hotellin palvelija tai salapoliisi. Hal pyysi Jim Moylania menemään Edwardin luo ilmoittamaan, että Hal kirjoitti julistusta Pohjois-Laakson työmiehille eikä voinut lähteä ennenkuin yöjunassa.
Kun asiat oli siten järjestetty, pudisti Hal kaikkien käsiä, ja kaikki yksitoista miestä lähtivät huoneesta yhtaikaa, laskeutuivat portaista ja kulkivat eteisen läpi hajautuen kadulla kaikkiin ilmansuuntiin. Mrs Swajka ja »mrs Zamboni» lähtivät minuuttia myöhemmin ja huomasivat otaksumansa oikeaksi: eteishallissa ei ollut yhtäkään salapoliisia.
23.
Hal sanoi hyvästi mrs Swajkalle ja lähti kulkemaan kohti rautatieasemaa. Hän ei kumminkaan ollut ehtinyt kauas, kun näki veljensä tulevan vastaan.
Edward näytti ikävystyneeltä; hänen kainalossaan olevan kuvalehden asento osoitti, että hän sen ostaessaan oli tehnyt viimeisen epätoivoisen ponnistuksen Pedron yksitoikkoisuuden voittamiseksi. Millaisen tempun olikaan sallimus hänelle tehnyt: oli kuljettanut hänet, tärkeitä asioita hoitavan miehen, tähän Jumalan hylkäämään kivihiilikaupunkiin ja pidätti häntä siellä mielipuolen armoilla! Mitä mahtoivat ihmiset tehdä tällaisessa pesässä. Maksaa nikkelirahan saadakseen katsella elävissä kuvissa hurjaa ratsastusta ja pahantekijöiden temmellystä?
Edwardin ulkonäkö ärsytti Halin leikkisää vaistoa. Sitäpaitsi hänellä oli hyvä syy: eikö ollut soveliasta koetella valhepukua, ennenkuin lähti todelliseen vaaraan Pohjois-Laaksoon?
Hän asettui veljensä tielle ja lausui mrs Zambonin kimeällä, valittavalla äänellä: »Mister!»