Edward kysyi, missä hiidessä hän oli ollut, ja Hal vastasi: »Olen käynyt leskein ja orpoin tykönä.»
»Vai niin!» virkkoi Edward. »Ja jätät minut tänne mätänemään! Mitä sinulla on kainalossasi?»
Hal katseli kääröä. »Se on erään lesken minulle jättämä muisto», sanoi hän avaten käärön ja levittäen sen veljensä hämmästyneiden silmien eteen. »Eräs Swajka-niminen rouva antoi ne minulle. Ne kuuluivat eräälle toiselle rouvalle, mrs Zambonille, mutta hän ei niitä enää tarvitse.»
»Mitä sinä niillä teet?»
»Mrs Zamboni näyttää menevän uusiin naimisiin.» Hal alensi ääntänsä ja puhui tutunomaisesti. »Se on kokonainen romaani, Edward, ja voi ehkä herättää mielenkiintoasi noiden vieraiden heimojen keskuudessa vallitsevien tapojen kuvauksena. Hän kohtasi kadulla miehen, hienon miehen, sanoo hän, ja mies antoi hänelle melkoisen rahasumman. Niin hän meni ostamaan itselleen uudet vaatteet ja pyytää nyt saada jättää tämän lesken-puvun uudelle miehelleen. Sellainen näyttää olevan tapa hänen kotimaassaan — siten hän osoittaa suostuvansa miehen kosintaan.»
Havaitessaan veljensä kasvojen ilmaisevan yhä suurempaa ihmetystä Hal vaikeni hetkeksi saadakseen oman ilmeensä pysymään kohdallansa. »Ellei se mies ollut vakavissa aikeissa, Edward, hän joutuu ikävyyksiin, niin totta kuin tunnen mrs Zambonin tunneperäisen luonnonlaadun. Hän seuraa miestä kaikkialle —».
»Se nainen on järjiltään!» Edward katsahti hermostuneesti ympärilleen, ikäänkuin olisi pelännyt slaavilaisen naisen voivan yhtäkkiä ilmaantua hotellin eteiseen osoittamaan tunneperäistä luonnonlaatuansa.
»Ei», vastasi Hal, »syynä on vain kansallisten tapojen ja pitämysten erilaisuus». Samassa Halin kasvojen vakava ilme laukesi. Hän alkoi nauraa ja nauroi ehkä äänekkäämmin kuin hyvä käytös sallii.
Edward oli erittäin äkäinen. Eteishallissa oli ihmisiä, jotka katselivat häntä. »Lopeta jo, Hal!» huudahti hän. »Typerät pilasi minua ikävystyttävät!» Kaikesta huolimatta Hal näki veljensä kasvoissa epävarmuutta osoittavan ilmeen. Edward tunsi lesken vaatteet. Ja kuinka hän olisikaan voinut tietää, millaisiin »kansallisiin tapoihin» oli tottunut se merkillinen olento, joka oli kadulla nipistänyt häntä!
»Lopeta jo!» huusi hän jälleen.