Hal vaihtoi yhtäkkiä äänensä zambonimaisen kimeäksi ja huudahti: »Mister, minulla on kahdeksan lasta elätettävänä, miestä ei ole eikä löydykään minunlaiselleni vanhalle ihmiselle!»
Niin alkoi totuus koko valtavuudessaan vihdoin Edwardille selvitä. Hän purki kiukkuaan ja hämmästystään, ja Hal kuunteli lakaten nauramasta. »Sinä et suhtaudu minuun vieläkään vakavasti, Edward.»
»Hyvä Jumala!» huudahti toinen. »Luulenpa tosiaankin, että olet mieltä vailla.»
»Olithan siellä itse, Edward! Kuulit, mitä sanoin miesparoille.
Uskoitko siis tosiaankin, että lähtisin kanssasi heidät unohtaen?»
Edward ei välittänyt hänen sanoistaan. »Olet tosiaankin mieltä vailla!» toisti hän. »Joudut vielä surmatuksi kaikista varoituksistani huolimatta!»
Hal vain nauroi. »Siitä ei pelkoa! Olisitpa nähnyt, kuinka kohteliaasti aluepäällikkö käyttäytyi!»
26.
Edward olisi mieluimmin kuljettanut veljensä pois heti, mutta juna lähti vasta myöhään illalla. Hal meni yläkertaan, missä odottivat Moylan ja Hartman, Mary Burke ja mrs Zamboni, kaikki kiihkeän uteliaina kuulemaan hänen kertomustaan. Lähetystön jäsenten palatessa illalliselta kerrottiin tarina kerran toisensa jälkeen. Kuulijat olivat melkein yhtä iloisia kuin Reminitskin luona. Kunpa kaikki peruutettavat lakot voitaisiin peruuttaa niin sievästi kuin tämä!
Tyytyväisten huudahdusten väliajoilla keskusteltiin tulevaisuudesta. Moylanin piti palata Western Cityyn, Hartmanin toimistoonsa Sheridaniin, mistä hän lupasi lähettää uusia järjestäjiä Pohjois-Laaksoon. Cartwright tulisi varmaan ajamaan pois paljon miehiä — niitä, jotka olivat esiintyneet huomattavasti lakon aikana tai olivat myöhemmin puhuneet äänekkäästi ammattiyhdistyksestä. Mutta sellaisten miesten sijaan toimitettiin uusia — tiedettiin näet, miltä välitysliikkeiltä yhtiö sai työmiehensä. Pohjois-Laakson miehille tultaisiin salaa lähettämään erikielistä kirjallisuutta, sitä, pistettäisiin heidän pielustensa alle, päivälliskannuihin tai heidän nuttujensa taskuihin heidän työssä ollessaan.
Aatteenlevittämistä oli harjoitettava vielä niiden keskuudessa, jotka oli ajettu pois, niin että he voivat kuljettaa mukanaan viestin yhteenliittymisestä, menivätpä minne tahansa. Hal sai kuulla, että Barelassa oli tapahtunut myötätuntoisia mielenosoituksia kohta miesten saatua kuulla, millä kannalla asiat olivat Pohjois-Laaksossa. Parikymmentä työmiestä oli ajettu pois, ja seuraavana päivänä odotettiin heidän lukumääränsä lisääntyvän. Siinä oli työtä karkoitetun lähetystön jäsenille. Tim Rafferty esimerkiksi voi, jos tahtoi, jäädä pariksi viikoksi Pedroon, käydä sellaisia miehiä puhuttelemassa ja jakamassa heille kirjallisuutta.