Ukko vaikeni ja katseli hellästi »poikaansa». »Kirjoitin sinulle Pohjois-Laaksoon, mutta vastausta ei kuulunut, ja niin lähdin kulkemaan radan vartta sinut tavoittaakseni.»
Kuinka olikaan? Hal joutui ihmettelemään. Hän oli nähnyt tässä kivihiilimaassa pelkkää kauhua, mutta ei ollut sittenkään yksinomaan iloinen ajatellessaan, että nyt oli lähdettävä pois! Hän tulisi kaipaamaan vanhaa Mikko Sikoriaa, partasuuta, leppoista harmaata karhua.
Hän hämmästytti ukkoa sanomattomasti pistäessään hänen kouraansa kahdenkymmenen dollarin setelin. Sitäpaitsi hän antoi hänelle Edströmin ja Maryn osoitteen sekä Johann Hartmanille osoitetun suosituksen. Hartman kenties voi käyttää häntä työskentelemässä kaupunkiin saapuvien slovakkien keskuudessa. Hal selitti lähtevänsä vielä tänä iltana Western Cityyn, mutta lupasi muistaa vanhaa ystäväänsä ja pitää huolta siitä, että hän sai hyvän toimen. Hän yritti keksiä ukolle jotakin tehtävää isänsä maatilalla. Kelpo kesy karhu!
Juna saapui; pitkä rivi pimeitä makuuvaunuja lipui asemasillan viereen. Oli myöhä, puoliyö jo ohi, mutta vanha Mikko oli saattelemassa. Hän kunnioitti nyt syvästi Halia, jolla oli hieno puku ja kahdenkymmenen dollarin seteleitä; mutta tunteen voima pakotti ukon siitä huolimatta vielä kerran sulkemaan hänet syliinsä ja maiskahduttamaan parrakkaalla suullansa. »Hyvästi, poikani, apulaiseni!» huusi hän. »Tule takaisin, poika! Minä en apulaistani unohda!» Junan lähtiessä liikkeelle hän heilutti lakkireuhkaansa ja juoksi pitkin asemasiltaa nähdäkseen viimeisen vilahduksen ja huutaakseen viimeisen hyvästijättösanan. Kun Hal lähti vaunuun, olivat hänen silmänsä kyynelistä kosteat.
JÄLKILAUSE
Tämän kirjoittaja tietää aikaisemmasta kokemuksestaan, että useat henkilöt, lukiessaan »Kuningas Kivihiilen» laisia romaaneja, haluavat tietää, ovatko niissä kuvaillut seikat todenperäisiä. He kirjoittavat ja tiedustelevat, onko teos sellaiseksi tarkoitettu, ja vaativat todistuskappaleita hankkiakseen varmuutta itselleen ja toisille. Kun tekijä on elämänsä aikana jo vastannut tuhansiin sellaisiin kirjeisiin, näyttää järkevältä vastata muutamiin ennakolta.
»Kuningas Kivihiili» kuvailee työväen elämää sellaisena kuin se ilmenee järjestymättömien kaivosmiesten työmailla useissa Amerikan osissa. Tekijä ei ole nimenomaan maininnut mitään paikkaa, koska sellaisia olosuhteita tavataan kaukana toisistaan sijaitsevissa seuduissa: Länsi-Virginiassa, Alabamassa, Michiganissa, Minnesotassa ja Coloradossa. Useimmat kuvauksen yksityisseikat tekijä on kerännyt viimeksimainitusta valtiosta, jossa kävi kolme eri kertaa suuren kivihiililakon aikana ja heti sen jälkeen 1913—1914. Kirja kuvailee uskollisesti hänen silloin näkemiään olosuhteita ja tapahtumia. Kaikki luonnehahmot ovat todellisuudessa tavattuja henkilöitä, ja jokainen sosiaalisesti merkittävä tapaus on sekä todenperäinen että tyypillinen. »Kuningas Kivihiilessä» kuvattua elämää elävät yhä vielä sadattuhannet miehet, naiset ja lapset tässä »vapauden maassa».
Todistuskappaleita haluava lukija voi olla aivan rauhallinen. Coloradon kivihiililakkoa on tutkittu tarkemmin kuin mitään muuta samanlaista tapausta. Sitä koskeva tämän kirjoittajan hallussa oleva aineisto käsittää ainakin kahdeksan miljoonaa sanaa, ja suurin osa on hallituksen toimesta hankittuja valallisia todistuksia. Niihin kuuluu ensinnäkin Kongressin asettaman komitean selonteko, kolme tuhatta taajaan painettua sivua, suunnilleen kaksi miljoonaa sanaa, sama määrä Yhdysvaltojen teollisuusoloja valvovalle komissiolle annettuja todistajien lausuntoja, sekin hallituksen asiakirja; samalle komissiolle valmistettu erikoinen selostus Coloradon lakosta, 189 sivua käsittävä kirja, joka tukee jokaista kertomuksessani esitettyä väitettä; suunnilleen neljäsataatuhatta sanaa todistajain lausuntoja, jotka on esitetty Coloradon kuvernöörin ehdotuksesta asetetulle komitealle; kertomus, jonka on laatinut Henry A. Atkinson tutkittuaan lakkoa Amerikan kristittyjen kirkkokuntien liittoneuvoston ja riippumattomien kirkkokuntien sosiaalikomission edustajana; kertomus Coloradon valtion sotaväen toimittamasta yksityiskohtaisesta tarkastuksesta; riidan aikana kummaltakin taholta julkaistut tiedonannot; erinäisissä kuolemansyyntutkimuksissa annetut lausunnot ja vihdoin eri kirjoittajien artikkelit, joita ovat palstoinaan julkaisseet vuoden 1914 kuluessa Everybody's Magazine, Metropolitan Magazine, Survey, Harper's Weekly ja Collier's Weekly.
Tämän kirjoittaja oli valinnut näistä eri lähteistä otteita aikoen ne julkaista kirjansa liitteenä, mutta käsikirjoituksen jo ollessa julkaisijan hallussa ilmestyi asiakirja, joka näytti arvovaltansa painolla tekevän ne kaikki tarpeettomiksi. Coloradon valtion Korkein oikeus antoi päätöksensä jutussa, johon sisältyivät kaikkein tärkeimmät »Kuningas Kivihiilessä» mainituista monista kiistakysymyksistä. Nykyaikaista elämää romaanissa kuvaileva kirjailija ei ole usein niin onnellinen, että saa nähdä maan korkeimman tuomioistuimen vahvistavan oikeiksi hänen teoksensa esittämät asiat!
J.B. Farr, henkilö, joka tunnettiin yleisesti »Huerfano Countyn kuninkaan» nimellä, oli virka-aikansa päättyessä jälleen republikaanien ehdokkaana sheriffin-virkaan, ja hänet ilmoitettiinkin marraskuussa v. 1914 toimitettujen vaalien jälkeen tulleen valituksi 329 äänen enemmistöllä. Hänen kilpailijansa, demokraattien ehdokas, anoi vaalia kumottavaksi väittäen esiintyneen »vilppiä, petosta ja lahjomista». Piirioikeus ratkaisi asian Farrin eduksi, ja siitä valitettiin valtion Korkeimpaan oikeuteen. Kesäkuun 21 p:nä, Farrin virkakauden kohta päättyessä, Korkein oikeus antoi päätöksensä, jonka nojalla hänet ja kaikki hänen kerallaan valitut erotettiin virasta ja asia ratkaistiin kaikin puolin valittajien eduksi.