Mitä enemmän Hal kuunteli miesten kertomuksia ja ajatteli näitä asioita, sitä paremmin hän alkoi käsittää, että kaivosmies oli sopimuksen tekijä, jolla ei ollut minkäänlaista tilaisuutta määritellä sopimuksen laajuutta, ennenkuin otti sen suorittaakseen, eikä jälkeenpäin mahdollisuutta todeta, kuinka paljon työtä oli tehnyt. Sitäpaitsi hänen oli pakko käyttää välineitä, joiden hintaa ja määrää hän ei voinut tarkastaa. Hän käytti ruutia, ja kuukauden lopussa oli. hänen palkastaan lyhennetty eräs summa, ja jos summa oli liian korkea, hän ei voinut mitenkään asiaa auttaa. Häntä veloitettiin määrätyllä summalla »pajoituksesta», työkalujen kunnossapitämisestä, ja joka kuukausi vähennettiin hänen palkastaan dollari tai pari, vaikka hän ei olisi käynyt pajan tienoillakaan.
Hal mietti, mitä ken hyvänsä liikemies asiasta ajattelisi. Suostuisiko kukaan tekemään sopimusta sellaisilla ehdoilla? Ryhtyisikö kukaan rakentamaan patoa saamatta ennakolta mitata paikkaa ja voimatta laskea, kuinka monta kuutiojalkaa kiveä ja sementtiä tehtävä vaatisi? Tarvitsi vain niin kysyä havaitakseen asian takaperoisuuden; mutta tässä piirissä työskenteli viisitoistatuhatta miestä sellaisissa olosuhteissa.
Valtion lain mukaan oli jokaisella kaivosmiehellä oikeus vaatia tarkastusmies suojelemaan hänen etujansa punnittaessa, mutta tämän tarkastajan palkka oli työmiehen maksettava omasta taskustaan. Jos hiilikaivoksissa vallitsevia oloja joskus julkisuudessa arvosteltiin, voivat kaivosten omistajat riemuiten viitata tuohon lakipykälään, ja vain henkilö, joka oli ollut itse asioita näkemässä, voi käsittää, millainen kaivosmieheen kohdistuva katkera iva siihen sisältyi.
Ruokahuoneessa Halin vieruskumppanina oli Johansson-niminen vaaleatukkainen ruotsalainen jättiläinen, joka latoi hirsiä kymmenen tuntia päivässä. Tämä veikko kuului niihin, jotka voivat vapaasti lausua ajatuksensa, koska oli nuori, tavattoman väkevä ja kaikista perhesiteistä vapaa. Hän siirtyi alinomaa paikasta toiseen, kaivoksesta viljavainioille ja viljavainioilta tukkimetsään. Joku mainitsi hänelle punnitustarkastajan, ja koko pöytäkunta kuuli hänen ivallisen naurunsa. Koettakoon joku pyytää sellaista tarkastusmiestä!
»Tarkoitatteko, että potkisivat hänet pois?» kysyi Hal.
»Mahdollista kyllä!» kuului vastaus. »Mahdollista myös, että saisivat hänet muuten lähtemään.»
»Kuinka niin.»
»Tekisivät hänen elämänsä kirotun kurjaksi, kunnes hän lähtisi.»
Niin oli laita punnituksen, tarkastajan, samoinkuin maksuosoitusten, yhtiön myymälöiden ja kaikkien niiden toimenpiteiden, joilla laki yritti suojella kaivosmiestä tapaturmilta. Työmies voi vaatia laillista oikeuttansa, mutta joutui niin tehden kokemaan päällysmiehen kiukkua. Päällysmies voi tehdä hänen elämänsä kirotun kurjaksi, kunnes hän lähti vapaaehtoisesti. Voi myös tulla miehen osaksi sadattelukuuro ja käsky »Marssi täältä matkaasi!» — ja varsin mahdollista, että lähtijä sai potkun takalistoonsa tai näki revolverinpiipun nenänsä alla.
17.