»Kohteliaisuuksista?» toisti Pikku Jerry. »Mitä ne ovat?»
»Mitäkö? Kun sanot, että hänen hiuksensa ovat kuin aamurusko ja silmänsä kuin illan hämärä tai että hän on vuoren rinteessä kasvava villiruusu.»
»Niinkö», virkkoi italialaispoika hieman mietteissään. »Joka tapauksessa hän tekee hyvän munakerman!»
24.
Maryn oli aika sanoa hyvästi, ja runneltu Hal nousi lähteäkseen saattelemaan häntä kotiin. Mary katseli häntä vakavasti; hän ei ollut aikaisemmin arvannut, kuinka ankarasti nuori mies kivuistansa kärsi. Matkalla hän kysyi: »Minkätähden teette sellaista työtä, vaikka teidän ei ole pakko?»
»Minun on pakko! Täytyy ansaita elatukseni!»
»Teidän ei tarvitse sitä ansaita sillä tavalla. Teidänlaisenne älykkään nuoren miehen — amerikkalaisen!»
»Minä ajattelin, että olisi hupaista nähdä, kuinka kivihiiltä kaivetaan.»
»Nyt olette sen nähnyt», sanoi tyttö, »nyt voitte sen jättää».
»Mutta eihän haittaa, vaikka jatkan vielä vähän aikaa!»