»Mitä tarkoitatte?»
»Me joudumme varmasti mukaan. Olen usein sanonut Rosalle: 'Mitä hyvää on siitä, että sanot itseäsi sosialistiksi? Ei mitään. Täällä ei auta äänestää — ne eivät laske sosialistien ääniä; se on pelkkää pilaa!' Olen sanonut: 'Meidän pitää saada tänne yhdistys??? Pitää tehdä lakko!' Mutta Rosa sanoo: 'Odota vähän aikaa. Säästä hiukan rahaa ja anna lasten ehtiä suuremmiksi. Sitten me autamme, menipä meiltä koti tai ei.'»
»Emmehän me nyt aio perustaa yhdistystä!» huomautti Hal. »Suunnitelmani on toisenlainen.»
Jerry ei kumminkaan ottanut tyyntyäkseen. »Mahdotonta enää odottaa!» selitti hän. »Miehet eivät voi sitä enää sietää! Minä sanon: 'Se tulee jonakin päivänä äkkiä kuin räjähdys kaivoksessa! Joku alkaa tapella, ja kohta tappelevat kaikki.'» Jerry katseli Rosaa, jonka mustat silmät suuntautuivat pelokkaina mieheen. »Me joudumme siihen», sanoi hän, ja Hal huomasi heidän katseensa kääntyvän huoneeseen, jossa nukkuivat Pikku Jerry ja pienokainen.
Hal ei virkkanut mitään — hän alkoi käsittää, mitä kapinoiminen merkitsi tällaisille henkilöille. Hän seurasi uteliaana ja säälien tapahtuvaa taistelua, taistelua, joka on yhtä vanha kuin ihmisen sielu — omanedun harrastuksen, elämänmukavuuden ja varovaisuuden ja velvollisuuden äänen, ihanteen välillä käytyä taistelua. Tähän taisteluun eivät kutsuneet mitkään sotatorvet, vaan hiljainen sisäinen ääni.
Hetkisen kuluttua Jerry kysyi, mitä Hal ja Olson olivat suunnitelleet, ja Hal selitti tahtovansa tutkia, kuinka yhtiö suhtautui punnitustarkastajan virkaa koskevan lain käytännöllisiin seuraamuksiin. Hal piti suunnitelmaa hienona; mitä arveli siitä Jerry?
Jerry hymyili alakuloisesti. »Niin, hieno suunnitelma nuorelle miehelle, perheettömälle!»
»Epäilemättä», sanoi Hal. »Minä käyn toimeen — rupean tarkastajaksi.»
»Täytyy koota komitea», sanoi Jerry, — »ja komitean tulee puhutella päällysmiestä».
»Aivan oikein, mutta me valitsemme siihenkin nuoria miehiä — perheettömiä. Muutamia niistä, jotka asuvat koppikaupungin kanakopeissa. He eivät välitä siitä, miten käy.»