»Ei!» sanoi Jerry. »Minä en juokse pakoon! Minä teen velvollisuuteni!»

»Hyvä», vastasi Hal. »Teette velvollisuutenne — mutta ei juuri nyt. Jääkää te tänne auttamaan Olsonia, jos minut ajetaan pois. Ei käy päinsä, että menetämme heti parhaat miehemme.»

Kun asiaa oli vielä pohdittu, päätettiin niin, ja Hal näki pienen Rosan painuvan tuoliinsa helpotuksesta huoaten. Marttyyriuden aika oli siirretty tuonnemmaksi; hän voi vielä muutamia viikkoja pitää omanansa pientä kolmen huoneen mökkiä, kalustoa, kiiltäviä kattiloitaan ja koreita pitsiuutimiaan!

2.

Hal palasi Reminitskin luo. Se oli vaikea uhraus, mutta toi sentään mukanaan korvaustakin, koska hän sai siten enemmän tilaisuutta keskustella miesten kanssa.

Hän ja Jerry merkitsivät luetteloon ne miehet, joille salaisuus voitiin uskoa. Ensimmäisenä oli Mikko Sikorian nimi. Jos Vanha Mikko valittaisiin komiteaan ja jos hän pääsisi puhuttelemaan päällysmiestä, niin hän varmaan tuntisi elämänsä tarkoituksen osalta täyttyvän! He eivät kumminkaan tahtoneet mainita hänelle asiasta ennenkuin viime hetkenä, koska pelkäsivät hänen kiihdyksissään asian ilmaisevan seuraavan kerran menettäessään vaununsa.

Lähellä Halin työpaikkaa työskenteli eräs Wresmak-niminen nuori bulgarialainen. Hänen komeroonsa johtava tie oli jyrkänlaista nousua, joten hänen oli vaikea työntää tyhjiä vaunujansa sinne ylös. Hänen siinä hikoillessaan ja ponnistellessaan kulki ohi Alec Stone, joka jättiläisen tavoin halveksi ruumiillista heikkoutta ja alkoi miestä tyrkkiä. Mies kohotti kätensä — oli mahdotonta sanoa, tapahtuiko se uhkaavasti vai iskun torjumiseksi —, ja Stone syöksyi hänen kimppuunsa, potki häntä käytävään asti hurjasti sadatellen. Nyt oli mies eräässä toisessa komerossa, josta oli ottanut irti viidettäkymmentä vaunulastia kiveä saaden palkakseen vain kolme dollaria. Kun näki hänen kasvonsa kaivospäällikön kulkiessa ohi, voi varmasti sanoa, että tämä mies oli valmis yhtymään mihin vastalauseeseen hyvänsä.

Oli eräs toinen Jerryn tuttava, joka oli vastikään palannut sairaalasta jouduttuaan kosketukseen aluepäällikön revolverinperän kanssa. Hän oli puolalainen eikä valitettavasti osannut sanaakaan englanninkieltä; mutta Olson oli tutustunut erääseen toiseen puolalaiseen, joka osasi hiukan englanninkieltä ja lupasi saattaa sanan maanmiehelleen. Oli vielä eräs nuori italialainen, Rovetta, jonka Jerry tunsi ja jonka luotettavuuden hän takasi.

Oli vieläkin eräs henkilö, jota Hal ajatteli — Mary Burke. Hal oli tahallaan kartellut häntä viime aikoina. Se tuntui ainoalta varmalta menetelmältä, joskin samalla säälimättömältä eikä mieltä tyynnyttävältä. Hän muisteli kerran toisensa jälkeen, mitä oli tapahtunut. Kuinka oli tämä häiriö syntynyt? Henkilön velvollisuus on ottaa sellaisessa tapauksessa syy kannettavakseen, mutta hän ei mielellään syytä itseänsä, vaan kokee tehdä asian niin mitättömäksi kuin suinkin mahdollista. Tuliko Halin sanoa asian johtuneen siitä, että hän oli liian tungettelevasti auttanut Maryä huonossa tien kohdassa? Tyttö ei ollut oikeastaan sellaista apua kaivannut, hän kykeni kävelemään jaloillaan yhtä hyvin kuin toinenkin. Mutta Hal oli mennyt sitäkin pitemmälle, oli tunteenomaisen virikkeen yllyttämänä käyttäytynyt kömpelösti. Olisihan hänen pitänyt tietää jo aikoja sitten, että tytön koko tyytymättömyys, hänen puutetta kärsivän sielunsa koko kaipaus keskittyisi häneen, joka oli aivan »toisenlainen», joka oli elänyt paremmissa oloissa ja sai hänet ajattelemaan »runokirjoja»!

Mutta samassa ilmaantui mahdollisuus vaikeuden ratkaisemiseen; tässä oli Marylle uusi harrastuksenesine, varma uoma, jossa hänen tunteensa voivat liikkua. Nainen ei voinut kuulua mihinkään kaivosmiesten valiokuntaan, mutta voi olla hyvä neuvonantaja, ja hänen terävä kielensä saattoi taivuttaa useita käymään taistelurintamaan. Suunnitelmansa innostamana Hal jätti miesten tavoin henkilökohtaiset seikat huomioonottamatta — ja joutui siten toiseen tunteen virittämään satimeen! Hän ei huolinut ollenkaan ajatella, että Maryn punnitustarkastaja-jutulle osoittama mielenkiinto voi osalta johtua halusta saada nähdä hänet useammin, ja vielä vähemmän johtui hänen mieleensä, että hän itse keksi kernaasti tekosyyn päästäkseen näkemään Maryä.