Hal oli pyytänyt Maryä olemaan mainitsematta mitään suunnitelmasta, kunnes hän itse katsoisi sen sopivaksi. Tyttö tiedusteli nyt mrs Edströmin vointia ja sai kuulla, ettei ollut tapahtunut mitään muutosta; sairas makasi tylsänä ja tiedottomana kuten ainakin. Tri Barrett oli käynyt jälleen katsomassa, mutta oli voinut vain antaa morfiinia. Tohtori oli selittänyt, ettei kukaan voinut tehdä enempää.
»Jos voisikin, ei hän varmaankaan sitä tietäisi», sanoi Mary ivallisesti.
»Ei hän huono ole, kunhan on selvällä päällä», virkkoi Edström tyynesti.
»Kuinka usein hän on selvänä?» sanoi Mary ja lisäsi sitten selitykseksi
Kalille: »Hän on ylivalvojan serkku.»
Olot olivat Edströmin mielestä täällä paremmat kuin eräissä toisissa paikoissa. Harvey-joella, missä hän oli ollut työssä, oli eräs mies vioittanut silmänsä, joka sitten meni kerrassaan menojansa lääkärin kojeen luiskahtaessa. Murtuneita käsivarsia ja sääriä oli sijoitettu väärin, joten miesten täytyi joko kulkea raajarikkoina koko ikänsä tai antaa rikkoa ja liittää luut yhteen uudestaan. Se asia oli samanlainen kuin kaikki muut — tohtori oli yhtiökoneiston osa, ja se, jolla oli liian paljon sanomista hänestä, potkittiin pois. Työmiehen kuukausipalkasta vähennettiin dollari, mutta jos tohtori tuli katsomaan sairasta, hän voi määrätä ylimääräisesti maksettavaksi kuinka paljon tahansa.
»Täytyykö hänelle tosiaankin maksaa?» kysyi Hal.
»Vähentävät tilistänne», vastasi vanha mies.
»Toisinaan vähentävät, vaikka hän ei ole tehnyt mitään», lisäsi Mary. »Mrs Zambonilta vaativat viisikolmatta dollaria hänen viimeisestä pienokaisestaan, vaikka tri Barrett kävi talossa vasta kolme tuntia sen jälkeen, kun lapsi jo oli sylissäni!»
4.
Juttu jatkui. Hal tahtoi tutkia vanhaa miestä ja puhui kaivosmiesten monista vaikeuksista viitaten lopuksi siihen, että apu voisi löytyä ammattiyhdistyksestä. Edströmin tummat silmät tutkivat häntä kääntyen sitten Maryn puoleen. »Joe on moitteeton», sanoi tyttö nopeasti. »Häneen voitte luottaa.»