Pari tuntia auringonnousun jälkeen tuli joku hänen koppiinsa. »Nouse!» sanoi tulija, vahvistaen kehoitustaan potkaisemalla. Hal oli pitänyt nousemista mahdottomana, mutta nousi kumminkin.
»Tämä ei ole leikin asia», sanoi hänen vartijansa, tarttui hihaan ja veti hänet kopista kapean käytävän läpi eräänlaiseen toimistohuoneeseen, missä istui punanaamainen mies, pieni hopeainen kilpi kaulukseen kiinnitettynä. Ne miehet, jotka olivat edellisenä iltana Halia ahdistaneet, seisoivat lähellä.
»Kuinka on laita, vekkuli?» virkkoi istuva mies. »Onko sinulla ollut aikaa hiukan ajatella?»
»On», vastasi Hal lyhyesti.
»Mistä häntä syytetään?» kysyi punanaamainen vahtimiehiltä.
»Luvattomasta vieraalle alueelle astumisesta ja pidättäjien vastustelemisesta.»
»Paljonko sinulla on rahaa, nuori mies?» kuului seuraava kysymys.
Hal epäröi.
»Avaa jo suusi!» sanoi mies.
»Kaksi dollaria kuusikymmentäseitsemän senttiä», vastasi Hal — »muistaakseni».