»Joutavia meille uskottelet!» sanoi toinen. Sitten hän käski vartijoita: »Tarkastakaa hänet.»
»Riisu nuttusi ja housusi», sanoi Bill sukkelasti, »ja kenkäsi».
»Mitä ihmettä!» yritti Hal väittää vastaan.
»Riisu ne!» sanoi mies puristaen kätensä nyrkkiin. Hal riisuutui, ja miehet alkoivat tarkastaa taskuja. He vetivät esiin kukkaron, joka sisälsi mainitun summan, ja sitäpaitsi halvan taskukellon, ison kääntöveitsen, hammasharjan, kamman ja kuvastimen sekä kaksi valkoista nenäliinaa, joita he silmäilivät ylenkatseellisesti viskaten ne sitten syljentahraamalle lattialle.
He avasivat vaatekäärön ja vetivät esiin siistin puvun. Sitten he avasivat veitsen ja alkoivat sen avulla tutkia kenkien anturoita ja korkoja ja ratkoa vaatteiden vuoria. Niin löytyivät vyöhön kätketyt viisi dollariakin, jotka he heittivät pöydälle muun ohella. Kilpikauluksinen ilmoitti: »Minä tuomitsen sinut kahdentoista dollarin ja kuudenkymmenenseitsemän sentin sakkoon ja menettämään kellosi ja veitsesi.» Sitten hän lisäsi irvistäen: »Riepusi saat pitää.»
»Mitä tämä merkitsee!» huudahti Hal kiukuissaan. »Sehän on kerrassaan siivotonta!»
»Pue ryysyt yllesi, nuori mies, ja korjaa itsesi pois niin pian kuin voit; muuten saat lähteä paitasillasi.»
Mutta Hal oli niin sydämystynyt, että olisi lähtenyt ilkialastomanakin. »Sanokaa minulle, kuka olette ja mistä olette saanut oikeuden näin menetellä.»
»Minä olen aluepäällikkö», vastasi mies.
»Tahdotteko sanoa olevanne Yleisen Polttoaineyhtiön virkamies? Ja ryöstätte minut —.»