"Oliver", sanoi toinen, "eikö mielestäsi minun pitäisi tuntea sitä paremmin, jotta voisin sitä arvostella?"
"Sinä et voisi arvostella, vaikka kertoisinkin sinulle kaikki", sanoi Oliver. "Veisi kauan, ennenkuin ehtisit perehtyä asianhaaroihin ja olosuhteisiin niinkuin minä olen perehtynyt. Ota sanani; tiedän, että se on luotettava ja varma."
Sitten äkkiä avasi hän nuttunsa auki ja otti esille muutamia
papereita ja ojensi veljelleen sähkösanoman. Se oli päivätty
Chicagossa ja siinä luettiin: "Vierasta odotetaan tuossa tuokiossa.
Henry." "Se merkitsee, 'Osta mantereenpuoleisia tänä aamuna'", sanoi
Oliver.
"Ymmärrän", sanoi toinen. "Hän on siis Chicagossa, tuo mies?"
"Ei", oli vastaus. "Se on hänen vaimonsa. Mies sähköttää hänelle."
"— Kuinka paljon sinulla on rahaa?" kysyi Oliver lyhyen vaitiolon perästä.
"Minulla on suurin osa kahdestasadasta viidestäkymmenestä tuhannestani", vastasi toinen, "ja noin sataviisikymmentä tuhatta toimme me mukanamme."
"Kuinka paljon voit saada käsiisi?"
"Voisin saada ne kaikki; mutta osa rahoista on äidin, enkä minä tahdo niihin koskea."
Nuorempi miehistä oli juuri panemaisillaan jyrkästi vastaan, mutta Montague keskeytti hänet. "Minä panen peliin ne kaksisataa viisikymmentä tuhatta, mitkä olen ansainnut", sanoi hän. "En uskalla riskeerata enempää."