"Niin", sanoi toinen, "eikä siitä koskaan tule loppua. Luulet tuntevasi tuon kaiken kokonaisuudessaan, mutta huomaatkin, että todellisuudessa tunnet vain pikkuruisen osan siitä. Ajatella esim. niitä lukemattomia ihmisiä, jotka koettavat seurata mukana! Sanotaan että on seitsemän tuhatta miljonääriä tässä maassa, mutta minä sanon, että New-Yorkissa yksin on kaksikymmentä tuhatta — taikka elleivät he omista miljoonaa, niin kuluttavat he ainakin yhden miljoonan markan tulot, ja sehän on sama asia. Voittehan kuvitella, että mies, joka maksaa viisikymmentä tuhatta vuodessa vuokrana, maksaa kaksi ja puoli sataa tuhatta elääkseen; ja täällä on Viides Avenue — kaksi peninkulmaa pituudeltaan, jos laskemme kaupungin ylä- ja alaosat; ja Madison Avenue ja puolisen tusinaa taloja, jotka jokaisella sivukadulla; sitten on siellä hotelleja ja vuokrattavia huoneustoja, puhumatta ollenkaan lähisestä sivustasta ja virranvastaisesta ajotiestä. Ja näitä ihmislaumoja saat kohdata kaikkialla: puodeissa, hotelleissa ja teattereissa, ja kaikki tahtovat olla puettuja paremmin kuin mitä sinä olet. Näin täällä tänä päivänä erään naisen, jota en koskaan ennen elämässäni ollut nähnyt, ja minä kuulin hänen sanovan, että hän oli maksanut kymmenen tuhatta markkaa yhdestä ainoasta pitsinenäliinasta; ja tuo saattaa olla totta, sillä minua on pyydetty maksamaan muutamassa myymälässä viisikymmentätuhatta yhdestä pitsishaalista. Aivan jokapäiväinen asia on se, että näkee naisen kävelevän Viidennellä Avenuella yllään sadan tai sadan viidenkymmenen tuhannen markan arvoiset turkit. Kaksisataa viisikymmentä tuhatta maksetaan usein sopulinnahkaisesta päällysnutusta, ja minä tiedän yhden, joka maksoi yhden miljoonan. Tunnen naisia, joilla on tusinan verran erilaisia turkkeja — näätän, chinchinellan, mustan ketun, karitsan, kärpän ja sopulin nahkasta; ja minä tiedän erään miehen, jonka kuski jätti isäntänsä, kun hän ei tahtonut ostaa hänelle viidenkymmenen tuhannen markan ajoturkkia! Yhteen aikaan oli ihmisten tapana pakata turkkinsa talteen ja pitää niistä tarkkaa huolta; mutta nyt kantavat he niitä päällään kaduilla ja meren rannikoilla, ja voi selvästi nähdä niiden haalenevan. Taikka sitten menee niiden malli pois muodista, ja niin täytyy heidän saada uudet!"
Kaikki tuo antoi ajatuksille työtä. Se oli kaikki totta — siitä ei ollut epäilystäkään. Näytti olevan sääntönä, että joka kerta kun kysyit jotakin uutta New-Yorkin ylhäisön määrättömyyksistä, sait seuraavana päivänä kuulla jotakin monta vertaa hämmästyttävämpää. Montaguea huimasi ajatus yhden miljoonan markan arvoisesta ajonutusta; ja kuitenkin vähän aikaa sen jälkeen saapui kaupunkiin ylhäinen englantilaisnainen, jolla oli viiden miljoonan markan arvoinen päällysnuttu, jonka itsepäiset vakuutusasiamiehet olivat vakuuttaneet vain kahdesta ja puolesta miljoonasta. Se oli tehty harvinaisten havaijilaisten lintujen untuvista, ja kaksikymmentä vuotta oli mennyt sitä tehtäessä; jokainen sulka oli puolikuun muotoinen, ja niissä oli ihmeellisiä kuvioita purppuraisista, kultaisista ja mustista sulista. Keskustellessasi sattumalta tuttaviesi kanssa, saatoit joka päivä kuulla samallaatuisia uskomattomia asioita; ohuen ohut antiikkinen persialaismatto, joka voitiin kääriä päällystakin taskuun, oli maksanut viisikymmentä tuhatta markkaa; viisi-lehtinen "taideviuhka", jonka jokaisen lehden oli maalannut kuuluisa taiteilija, oli maksanut kaksisataaviisitoistatuhatta markkaa; kristallinen malja neljäsataatuhatta; edition de luxe [korupainos. Suom.] Dickensin teoksista viidellä sadalla tuhannella; muuan rubiini, joka oli Kyyhkysen silmän kokoinen, oli maksanut puolitoista miljoonaa markkaa. Muutamissa näistä New Yorkin suurista palatseista oli suihkulähteitä, joiden pulppuaminen maksoi viisisataa markkaa minuutissa; ja satamassa oli huvipursia, joiden matkakunnossa pito tuli tekemään satatuhatta markkaa kuukaudessa.
Ja sinä samana päivänä sattui niin, että hän sai kokea aivan uuden uutukaisen tuhlaamistavan. Hän meni syömään lunchia Mrs Winnie Duvalin kanssa, ja siellä tapasi hän Mrs Caroline Smythen, jonka kanssa hän oli jutellut Havensin linnassa. Mrs Smythe, jonka mies oli ollut kuuluisa Wall Streetiläinen ratsupäällikkö, oli pehmoinen ja puoleensavetävä ja käytökseltään hyvin kiihkeä; ja hän pyysi Montaguen kotiinsa päivällisille, lisäten, "Esitän siellä Teille lapseni."
Siitä, mitä Montague tähän saakka oli ehtinyt nähdä, oli hän päättänyt, että lapset näyttelivät hyvin pientä osaa hienoston naisten elämässä; siksi herätti se nyt hänen mielenkiintoaan ja hän kysyi, "Kuinka monta Teillä niitä on?"
"Ainoastaan kaksi kaupungissa", sanoi Mrs Smythe. "Olen juuri ikään tänne saapunut, nähkääs."
"Kuinka vanhoja he ovat?" kysyi Montague kohteliaasti, ja kun nainen lisäsi, "Noin kahden vuoden", kysyi hän. "Eivätkö he ole jo vuoteessa päivällisaikana?"
"Oh, rakkaani, ei!" sanoi Mrs Smythe "Nuo rakkaat pikkukaritsat odottavat valvoen minua. Minä löydän heidät aina raappimassa huoneeni ovella ja heiluttamassa pieniä häntiään."
Silloin kuului Mrs Winnien iloinen nauru, ja hän sanoi, "Miksikä kujeilette hänelle?"; ja hän kääntyi Montaguen puoleen ja ilmotti hänelle, että Carolinen "lapset" olivat griffons Bruxalloises. Sana griffons nosti hänen mieleensä hämäräperäisen kuvan lohikäärmeistä ja yksisarvisista ja ihmisenpäällä varustetuista pedoista; mutta hän ei virkkanut sanaakaan, vaan hyväksyi kutsun, ja sinä iltana tuli hän näkemään, että griffons Bruxelloises olivat vähäpätöisiä koiranpenikoita, pitkävillaisia, keltaisia ja pehmeitä kuin untuva; ja että kahta kallista aarrettaan varten oli Mrs Smythellä kokenut hoitajatar, jolle hän maksoi viisisataa markkaa kuukaudessa, sekä myös oma omituinen lakeijansa ja erikoinen kyökki, jossa niiden monimutkaiset ruuat valmistettiin. Näiden luona kävi säännöllisesti tohtori ja hammaslääkäri, ja heillä oli kultalautaset, joilta ne söivät. Mrs Smythellä oli myöskin kaksi pitkäkarvaista bernhardilaiskoiraa, hyvin harvinaista lajia, ja julma ja iso tanskalaiskoira, ja hyvin lihava bostonilainen mopsipenikka — viimemainittu oli opetettu menemään aivan yksin vilvoitusmatkalle vaunussaan, juhlallisen kuskin ja lakeijan ollessa ajajina.
Pitäen taitavasti keskustelua kotieläimissä, sai Montague tietää, että tämä oli aivan yleistä. Useat ylhäisön naiset tekivät itsensä keinotekoisesti hedelmättömiksi, välttäen mahdollista epämukavuutta joutua raskauden ja äitiyden alaiseksi, ja sen sijaan tuhlasivat he tunteitaan kissoihin ja koiriin. Joillakuilla näillä eläimillä oli loistavat puvut, jotka kalleudessaan kilpailivat äitipuoltensa pukujen kanssa. Niillä oli jaloissaan pienen pienet kengät, jotka maksoivat neljäkymmentä markkaa pari — erityiset koti- ja katukengät, jotka nauhoilla sidottiin aina polviin saakka; niillä oli erityiset koti- ja kävelytakit, tomuharjat ja hienkuivaajat, ja päällystakkeja, jotka olivat reunustettuja näätän nahalla, ja automobiilinuttuja, joihin kuului pään ja rinnan suojustimet, sekä pääkauhtanat ja lasiset silmäsuojat — ja jokaisessa nutussa oli mukavuuden vuoksi tasku pienen pientä hienoa liina- tai pitsinenäliinaa varten! Ja niillä oli kaulanauhat, joissa loisti rubiineja, helmiä ja timantteja — muutaman kaulanauha oli maksanut viisikymmentä tuhatta markkaa! Täytyipä joskus olla erityinen takki vastaamassa kutakin omistajansa pukua. Siellä oli koirakamareita ja lepohuoneita, joihin ne voitiin tilapäisesti jättää; ja terveyskamareita kissoja varten, ja niitä valvomassa oli erikoinen lääkäri. Kun nämä hoidokit kuolivat, oli Brooklynissä kallis ruumiinpolttolaitos yksinomaan niiden hautaamista varten; ja sitten ne asianmukaisesti palsamoitiin ja poltettiin samettireunusteisessa arkussa, ja haudalleen tuli niiden saada kalliit marmoriset muistopatsaat. Kun yksi Mrs Smythen enin rakastetuista mopsikoirista oli tullut sairaaksi verenpysähdyksen takia maksassa, oli hän antanut kattaa karvarinparkilla kadun talonsa edessä; ja kun koira tästä huolimatta kuoli, oli hän lähettänyt mustareunaisia kortteja, joissa hän kutsui ystäviään "muistopalvelukseen." Myöskin näytti hän Montaguelle joukon kirjoja, jotka olivat kalliisiin korukansiin sidotut ja joissa oli todistettuna kissojen ja koirien sielujen yhteys, yksinkertaisuus ja kuolemattomuus.
Nähtävästi herkkätunteinen Mrs Smythe aikoi jutella näistä hoidokeista koko päivällisajan; ja samaten hänen tätinsä, ohut ja kulmikas neitsyt, joka istui Montaguen toisella puolella. Ja hän kuunteli mielellään — hän halusi tietää kaikki. Heillä oli sateenvarjoja koiria varten, jotka kiinnitettiin sateisella säällä yli niiden pienten selkien; siellä oli parannus- ja toilettilaitoksia, hopeaisia lääkearkkuja ja jalokivillä koristeltuja piiskoja. Heillä oli eri ryhmiä kaiverrettuja käyntikortteja; ja heillä oli pyörien päällä lykättäviä tuoleja, joissa rammat kissat ja koirat voitiin viedä ulos vilvottelemaan. Siellä oli koira- ja kissanäyttelyjä, sukutauluineen ja palkintoineen, ja miltei yhtä suurine väkijoukkoineen kuin hevosnäyttelyssäkin; Mrs Smythen bernhardilaiset maksoivat kolmekymmentäviisi tuhatta markkaa kappale, ja kuului olevan mopsikoiria, jotka maksoivat kaksi vertaa enemmän. Oli eräs nainen, joka oli matkustanut koko tuon pitkän matkan Pacific-rannikolta saadakseen spesialistin suorittamaan leikkauksen yorkshireläisen terrierinsä kurkussa! Ja sitten oli eräs toinen, joka oli rakennuttanut koiralleen Anna-kuningattaren malliin pienen pienen majan, jonka huoneet olivat paperoidut ja lattiaa peittivät raskaat matot ja ikkunoissa riippui pitsiverhot! Kerran oli muuan aikaansa seuraava nuorukainen tullut Walfordiin ja merkinnyt päiväkirjaan itsensä ja "Miss Elsie Cochranen"; ja kun kirjanpitäjä teki tavanmukaiset kysymykset nuoren naisen sukulaisuudesta, tuli päivän valoon, että Miss Elsie oli koira, joka oli vaatetettu komeaan pieneen teenjuontipukuun, ja tarvitsi huoneen itseään varten. Ja sitten kerrottiin eräästä kissasta, joka oli perinyt elinkautisen eläkkeen kahdensadan tuhannen markan maksavasta maatilasta; sillä oli kaksikerroksinen asunto itsellään ja useita palvelijoita, ja se istui pöydässä syöden kuoreita ja italialaisia kastanjanpähkinöitä, ja sillä oli samettinen tyyny lyhyitä unihetkiä varten ja turkiksilla reunustettu kori yöllä nukkumista varten!