— Niin … ainakin näyttää hän siltä.
— Mikä hänen nimensä on?
— Hän ei ilmaissut nimeään. Sanoi vaan täytyvänsä tavata teitä eikä lähtenyt pois.
— Hm! mutisi van Rensselaer, minä menen sinne.
Hän meni salonkiin ja tuijotti hämmästyneenä naiseen. Tämän kasvoja peitti paksu harso, mutta hän nosti sen ylös paljastaen kasvonsa — aavemaisen valkeat ja niin luurankomaiset, että van Rensselaer vetäytyi ehdottomasti taaksepäin.
— Tunnetteko minut? kysyi nainen.
Herra van Rensselaer vastasi empien:
— E-en.
— Etkö sinä todellakaan tunne minua, Robbie?
Äkkiä puhkesi mies läähättäen sanomaan: