— Kyllä — nyt — Daisy!
— Niin, sanoi nainen, "Daisy."
He istuivat parin minutin ajan vaijeten ja katselivat toisiinsa; nainen pyöreisiin, terveisiin kasvoihin ja täyteläiseen vartaloon, mies vapisevaan, luurangonkaltaiseen olentoon.
— No, sanoi mies sitten, mitä sinä tahdot?
— En mitään … omasta puolestani. Näetkös, minulla ei ole enää pitkältä jäljellä.
— Mikä sinua vaivaa?
— Keuhkotauti…
— Hm!… Siitä on jo kauan aikaa. Mitä sinä olet koko tämän ajan tehnyt?
— Minä olen elättänyt itseäni Albanyssa… Otin toisen nimen lähtiessäni New-Yorkista… Mutta lapsesta onkin kysymys, Robbie.
— Lapsesta? Niin, luonnollisesti. Onko se poika?