— Onhan tuossa järkeä, myönsi vanhus hetken mietittyään.
— Mutta siitähän minun oikeastaan ei pitänytkään puhua kanssasi, sanoi Robbie hymyillen. Pääasia on tämä: sinun pitää antaa minulle pari miljonaa dollaria nyt heti.
Herra Chauncey van Rensselaer hätkähti tuolissaan ja tuijotti poikaansa silmät selällään.
— Vähintäin kaksi miljonaa dollaria, jatkoi Robbie nähdessään isänsä olevan sanattomana hämmästyksestä. Ja minun pitää saada ne omakseni eikä lainaksi. Jos pyytäisin niitä lainaksi, olisi sulla oikeus vaatia kaikenlaisia selityksiä. Ja vaikka minä selittäisin sinulle kuinka kauvan tahansa, et sinä kumminkaan ymmärtäisi sitä niin hyvin kuin minä itse. Tahdon siis vaan sanoa, että olen ollut hyvä poika, joka olen elättänyt itseäni kolmetoista vuotta pyytämättä vanhalta isältäni senttiäkään. Mutta nyt minä tarvitsen rahoja oikein toden teolla. Ja kun sinä kerran kuolet, jätät joka tapauksessa kumminkin kaikki minulle. Mutta silloin se ei hyödyttäisi minua vähääkään. Sillä jos tämä temppu ei onnistu, niin silloin olisi se aivan liian vähän, tai onnistuu se, ja silloin on pari miljoonaa vaan pisara meressä. Siksi minä tahdon sinun antamaan rahat nyt heti.
Herra Chauncey hengähti syvään. Sitten kumartui hän eteenpäin ja vetäsi tuolinsa lähemmäksi pöytää.
— Robbie, sanoi hän, kerro minulle vähän enemmän tästä jutusta! Kerro, millä tavalla sen olet järjestänyt.
— Ensin tahdon saada ne kaksi miljoonaa.
— Peevelin poika! murahti isä. Tiedäthän sinä saavasi rahat, jos todella niitä tarvitset. Mutta silloin täytyy sinun olla vähemmällä vehkeilemättä ja selittää tarkoin, mitä sinulla on tekeillä.
Silloin alkoi Robbie kertoa. Ja ennenkuin hän oli lopettanut, hieroi ukko tyytyväisenä käsiään. Vähän myöhemmin nähtiin hänen nilkuttavan ulos huoneesta lähettämään välittäjilleen käskyä myymään kaikki A.-M.-R:n osakkeet päivän hintoihin. Sitten sai hänen pankkiirinsa käskyn suorittaa herra Robert van Rensselaerille kolmen miljoonan dollarin suuruisen summan.
Tällävälin jatkoi herra Robert van Rensselaer kävelyään edestakaisin huoneessa. Siinä astellessaan kädet selän takana, tyytyväisyyden ilme kasvoillaan, oli hän epäilemättä onnellisin ja tyytyväisin ihminen koko New-Yorkissa.