Robbie teki kauhistuneen liikkeen.
— Ethän aikone olla ankara häntä kohtaan, sanoi hän rukoillen.
— Enhän toki, vastasi isä. En ole koskaan tarpeettomasti ankara kenellekään. Voin vakuuttaa sinulle tämän tulevan järjestettyä parhaimmalla tavalla.
Pari päivää tämän jälkeen kertoivat sanomalehdet Robbien aikovan lähteä vuodeksi ulkomaille. Ja kun hän meni sanomaan jäähyväisiä Daisylle, sai hän kuulla tämän matkustaneen länttä kohti — seikka, joka tuotti hänelle huolta ja surua muutamiksi päiviksi.
IV.
Sankarimme oli matkustanut ulkomaille erään samanmielisen, muutamaa vuotta vanhemman toverinsa kera. Molemmat viipyivätkin poissa kauvemmin kuin alussa oli aijottu ja huvittelivat suunnattomasti. He olivat runsaasti rahoilla varustetut, ja Robbie oli saanut isältään luvan tehdä, mitä ikinä halusi — kunhan ei vaan menisi naimisiin. He kuljeskelivat Euroopan suurkaupungeissa ja katselivat kaikkea, sekä menneitten aikojen jälkeensä jättämää kauneutta että nykyajan tarjoilemia ihanuuksia. He asuivat parhaissa hotelleissa ja missä vaan esiintyivät, pokkuroivat ja kumartelivat ihmiset heitä, jotta sitä oikein lystikseen katseli, ja lensivät tuulen nopeudella täyttämään heidän pienimpiäkin käskyjään. Kauniit naiset koettivat kilvassa tehdä onnelliseksi Robbieta, sillä tämä oli hienomman sukupuolen suosiossa, koska hän oli antelias herra, joka maksoi aina kaikesta korkeimman taksan mukaan. Hän vuokrasi pienen, kauniin huvialuksen, jolla sitten ystävänsä ja parin miellyttävän naisen seurassa teki ihastuttavia retkiä pitkin Välimeren rannikkoa, jossa taivas on niin sininen, ja ilma niin lauha. Näillä matkoilla loikoili Robbie mukavassa nojatuolissa kannella hengittäen hyvien sikarien, harvinaisimpien hajuvesien hienoa tuoksua, ja suloisen viihdytyksen vallassa avasi sydämensä matkatovereilleen.
Sitten palasivat nämät molemmat nuoret miehet taas kotiseuduilleen. Ensin piti Robbien ruveta opiskelemaan eräässä yliopistossa, vuokrasipa hän jo asunnonkin ja hankki yhtä ja toista oleskeluaan varten siellä. Tätä kesti kuitenkin vaan vuoden ajan, sillä Robbie oli jo nähnyt liian paljon maailmaa tyytyäkseen viettämään aikaansa yliopiston ahtaissa piireissä. Ja kun sitä paitsi vähitellen kaikille selvisi, ettei hän kumminkaan koskaan tulisi mitään tutkintoja suorittamaan, jätti hän yliopiston ja palasi New-Yorkiin asettuakseen asumaan sinne.
V.
Ja niin hän nyt vakavasti antautui kohtalonsa määräämälle kutsumukselle — hänestä tuli gentlemanni, kuten isänsäkin oli. Hän ei kaivannut kenenkään opastusta, vaan tuli toimeen omin päin. Ensin hankki hän itselleen suuremmoisen asunnon, varusti sen silmiä häikäisevällä loistolla, ja kadehdittavia olivat ne harvat miekkoset, joilla oli kunnia päästä tätä komeutta katsomaan. Sanomalehdet, joiden toimena oli ylhäisen maailman elämän kuvaileminen, mainitsivat tämän huoneuston kaupungin merkillisyyksien joukossa ja puhuivat sen suuresta kasvattavasta vaikutuksesta. Hän rupesi myöskin jäseneksi pariin klubiin, vuokrasi aition oopperassa ja teki ylimalkaan kaikki, mitä hänen asemassaan olevalta nuorelta mieheltä voitiin vaatia.
Selvää on, että Robbie seurusteli vaan hienoimmissa piireissä ja kutsuttiin päivällisille ja tanssijaisiin, jommoisiin vaan harvoilla valituilla oli mahdollisuus päästä. Hän saavutti jonkinlaista mainetta koppipelin ja polon pelaajanakin ja oli ennen pitkää Newportin ylistetyimpiä purjehtijoita.