— Ei koskaan palannut, toisti hän. Mikä sinun äitisi nimi oli?
— Helena, vastasi tyttö.
Mies lyyhähti tuolilleen takaisin.
— Oi, kauheata sitä on ajatellakin! jatkoi tyttö värähtelevällä äänellä. Rakas äitiparkani! Hän työskenteli aamusta varhain myöhään iltaan elättääkseen minua. Hän oli niin hyvä, niin hyvä. Hän tappoi työllä itsensä, Jim, se on ihan totta.
— Mikä häntä sitten vaivasi?
— Keuhkotauti, vastasi tyttö.
Mies säpsähti, ja hän huomasi sen.
— Mikä sinun on? kysyi tyttö.
— Ei mikään, sanoi mies, tämäpä on omituinen sattuma. Mikä sinun isäsi nimi oli?
— En ole koskaan tuntenut isääni, vastasi tyttö. Äitini ei ole hänestä mitään kertonut. Mutta minä aavistin, etteivät he olleet naimisissa … ja että…