Mies oli vaipunut polvilleen ja kouristukset vavahuttelivat hänen ruumistansa.
— Oi, Jumalani! voihki hän. Oi, Jumalani!
Mary juoksi hänen luokseen ja löi käsivartensa hänen ympärilleen.
— Jim! Jim! kirkui hän hysteerisesti. Sinun täytyy sanoa, mitä tämä on — sinun täytyy — sinun täytyy! Tiedätkö sinä, kuka minun isäni oli?
— Tiedän! oihki hän ja kiemurteli kuin mato, tiedän — tiedän!
— Kuka hän sitten oli? Kuka? Sano!
Mies yritti puhua, mutta sanat tarttuivat hänen kurkkuunsa. Äkkiä vavahti koko ruumiinsa. Hän tempasi itsensä irti tytön syleilystä niin kiivaasti, että tämä lensi vastakkaiseen seinään. Sitten hoippui hän ovelle voihkien ja valittaen.
Vielä silmäys tytön kasvoihin, sitten pakeni hän kuin mielipuoli rappuja alas.
Vaunut odottivat vielä kadulla. Hän ei nähnyt niitä, mutta ajaja huusi hänelle, kun hän aikoi kiiruhtaa ohi. Hän tointui silmänräpäykseksi ja hyppäsi vaunuihin.
— Mihin? kysyi ajaja.