— Tiedät kyllä, jatkoi isä, ettei elämä ole pelkkää huvittelua. Meillä on myöskin vakavat velvollisuutemme täytettävänä täällä maailmassa — velvollisuudet yhteiskuntaa kohtaan.
— Niin, sanoi Robbie, epäilemättä. — Kunhan se vaan ei olisi niin hiton ikävää!
— Se voi alussa tuntua siltä, sanoi isä, mutta lopuksi se usein rupeaa huvittamaankin.
— Niin, kyllä kai, myönteli Robbie epäillen.
— Minun tarkoitukseni on, sanoi isä, että sinä heti alat valmistua johonkin tehtävään yhteiskunnassa. Sinä olet katsellut jo jotenkin paljon elämää ja ymmärrät kyllä, mitä minä tarkoitan. Et voi koko ikääsi olla vaan isäsi poika, sinun täytyy ajatella itse puolestasikin tulla joksikin. Minä voin jonakuna kauniina päivänä kuolla kupsahtaa, ja silloin tarvitaan välttämättä joku ottamaan asiat hoitoonsa. Sinä voit myöskin saada halun mennä naimisiin — johan se on sinulla kaksi kertaa ollutkin (Robbie punastui), ja kun sinulla itselläsi kerran on perhe, tulet näkemään sen odottavan sinulta itseltäsi jotakuinkin samaa kuin sinä olet saanut minulta. Elämä on taistelua, poikani, ja kullekin ihmiselle koittaa kerran hetki, jolloin hänen täytyy itse ottaa osaa tähän taisteluun.
Robbie ei koskaan aavistanutkaan isänsä voivan olla sellaisen filosoofin, ja alussa tämä tuntui hänestä naurettavaltakin. Mutta heidän keskusteluaan jatkui myöhään iltapäivään, ja ennenkuin he erosivat, oli Robbie selittänyt olevansa valmis täyttämään muutamia velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan.
VII.
Robbien isä oli johtajana ja suurimpana osakkaana eräässä jättiläismäisessä teollisuusyrityksessä. Sitä paitsi oli hän maan kuulu rikkauksistaan ja maailman pörssimarkkinoitten vaikuttavin mies.
Tästä kaikesta oli Robbiella vaan hämärä aavistus ja hän halusi saada enempi tietoja. Seuraus tästä oli, että hän tottui nousemaan aamuisin kello kymmeneltä ja unohti ajaa automobiilinsa alakaupungille. Klubeihinsa tuli hän yhä harvemmin, eikä hänen iloista nauruaan enään koskaan siellä kuulunut.
Ihmeellinen muutos oli näet Robbiessa tapahtunut. Tämän ilmiön voin paraiten selittää viittaamalla hänen isänsä jo ennenmainittuun lauseeseen. Hän oli alkanut oppia elämän olevan taistelua, hän, joka tähän saakka oli tuntenut sitä vaan hauskalta puolelta. Golf-pelissä esim. saa ponnistaa kaiken voimansa voittamatta sitten muuta urhoutensa palkinnoksi kuin hopeapikarin ja ylistyksiä sanomalehdissä. Mutta pörssipelissä voitetaan suunnattomasti kilisevää kultaa ja arvopapereita.