"Näyttää olevan."
"Kuusi kuukautta se on sitä hommannut. Hiljaa vain. Veikeimpiä juttuja, mistä olen kuullut."
"Mutta mistä hän tietää, että upseerien on laadittava hankintaehdot?"
"Helppo juttu. Ostivat Washingtonin konttoreista nimet. Gamblen yhtiö on juuri lujilla. Trusti ahdistaa. Mutta ukkopa keksi keinon."
"Mutta mitä hyötyä on siitä, että hän kirjottaa hankintaehdot?"
"Niitä on viisi upseeria", kertoi Oliver. "Ja hän on saartanut jokaisen. Ne ovat kaikki nyt hänen ystäviään ja auttavat. Viideltä taholta siis menee Washingtoniin ehdotelmat. Ne ovat kaikki erilaiset, vain yksi kohta on kaikissa sama. Katsohan, Gamblen yhtiöllä on erikoista öljyä — en muista tarkoin yksityiskohtia. Se erikoisaine ei tee sitä öljyä huonommaksi eikä paremmaksi, mutta muuta sellaista ei ole koko mailmassa. Ja nyt — mitä ehtoja muuten pannaankaan, se yksi on niiden joukossa ainakin; ja vain yksi yhtiö mailmassa voi sitä hankkia. Tietysti se määrää hinnan ja saa viiden vuoden kontrahdin."
"Ymmärrän. Ja paljoko sinä saat?"
"Sain aluksi kymmenen tuhatta ja lisäksi viisi prosenttia ensi vuoden voitosta. Gamble sanoo, ettei tarjous voi mennä alle puolen miljoonan, joten kannattaa olla mukana." Oliver hihitti: "Hän menee kotiinsa huomena, joten minun tehtäväni on täytetty. En kai näe häntä enää — ennenkuin hänen nelikertaisessa hinnassa olevat tyttärensä kelpaavat markkinoille!"
XIV.
Montague palasi New Yorkiin ja kävi työhönsä käsiksi. Vaali, jossa hänen oli määrä tulla radan presidentiksi, oli tapahtuva vasta kuukauden kuluttua. Mutta silti oli työtä kyllin. Hänen tuli tietysti palata elämään Missisippiin ja oli hänen siis päätettävä asiansa New Yorkissa. Myös tahtoi hän tutustua rautatieasioihin. Kenraali Prentice esitti hänelle erään ylimaanradan presidentin ja hän sai tutkia tämän konttorikoneistoa. Hän kävi myös Etelässä katsomassa maanmittarien työtä.