Ryder katsoi häneen raivoisana: "Tämähän on kiristystä."
"Nimittäkää sitä miksi haluatte ja vetäkää minut oikeuteen."
Ryder aikoi vastata, mutta yskänkohtaus keskeytti sen. Itsensä hillinneenä sanoi hän sitten: "Te ette toki voi vetää julkisuuteen, mitä olette kuullut meidän uskottuna neuvonantajanamme. Ettekö liene unohtanut tässä huoneessa antamaanne vaitiololupausta."
"En ole sitä unohtanut", vastasi Montague. "Ja asiaa olen erittäin huolellisesti miettinyt. Te olette rikkonut sopimuksen. Se oli tarkotuksennekin jo alun pitäin. Te ette aikoneetkaan rehellistä komentoa. Minua käytitte vain saadaksenne radan käsiinne ostamatta vanhoja osakkeita. Nyt haluatte minusta päästä. Mutta minulla ei leikitä. Minä en eroa enkä luovu omaisuudestani —"
Ryder keskeytti: "Myönnän, että teillä on oikeus vaatia ostettaviksi omat osakkeenne. Eikö se ole kohtuullista?"
"Tuollainen tarjous on loukkaus minua vastaan. Minä en voi tinkiä." Ja nousten jatkoi hän: "Ei teidän tarvitse heti ratkaista. Haluatte kai neuvotella herra Pricen kanssa. Pyydän tietoa huomiseen puolipäivään mennessä." Hän kumarsi virallisesti ja lähti.
Seuraavana aamuna sai hän Davenantilta kirjeen, jossa D. ilmoittaa, että kun on kuullut Montaguella olevan myytävänä 3,500 Northern Missisippin osaketta 50 dollarista kappaleen, on hän valmis ne ostamaan. Saatuaan postissa tarvitsemansa paperit meni Montague Davenantin toimistoon. Asianajaja oli virallinen, mutta hänen silmäkulmassaan vilkkuva ilme sanoi, että hän piti tätä pilaa hyvänä. Saatuaan Montaguen viimeisen nimikirjoituksen sanoi hän:
"Asia on sitä myöten selvä. Ja sallikaa minun sanoa, herra Montague, että te olette kykenevä liikemies."
"Pidän tunnustustanne arvossa", sanoi Montague kuivasti.