"Niin, muuan poikanen pääsi tuttavakseni ja sitten kahden jäätyämme alkoi puhella, kuinka oli kuullut joltain tuttavalta Washingtonista, että minua oli käsketty laatia öljyhankintaa varten ehdot; ja että hänellä oli joitakin öljy-ystäviä, jotka voisivat antaa ohjeita. Viittasipa vielä, että siitä voisi olla minulle hyötyä. Aatelkaas."
"Voin käsittää, kuinka vastenmielistä se oli teille."
"Se panee miehen ajattelemaan. Meikäläiset väliin elävät yli varojensa ja silloin on vaara likellä. Minä saatan sietää petosta politiikassa ja liike-elämässä, mutta jos sitä yrittää tulla armeijaan ja laivastoon, nousee luontoni raivoon."
Montague ei osannut sanoa mitään. Luutnantti jatkoi: "Gamble sanoi teidän taistelevan Terästrustia vastaan. Onko niin?"
"Oli, — olen nyt erilläni siitä."
"Tulin vain ajatelleeksi Terästrustia siksi, kun meillä laivastossa on siitä tuntemusta."
"Sitä en olisi uskonut", sanoi Montague.
"Kysykää keltä tahansa meikäläiseltä. Se haava ei tahdo parata.
Tarkotan panssarilevypetoksia."
"Tosiaankin", sanoi Montague, jolla oli mielessään paljon teräskuninkaiden syntejä, mutta tämä oli unohtunut.
"Tiedän sen siitä", sanoi toinen, "kun isäni kuului tarkastuskomiteaan silloin, viisitoista vuotta sitten. Olen tarkka siinä suhteessa, sillä silloiset seikat aiheuttivat isäni kuoleman. Oudolta tuntuu laivastomiehestä. Meille sanotaan, että laivat tulevat menemään Tyynelle merelle, ja että niistä riippuu kansakuntamme turvallisuus. Ja niiden lahot panssarit valmisti Harrison kiskoen neli-, viisikertaisen hinnan. Tunnen yhden tapauksen, se koskee 'Oregonia'. Veljeni palvelee sillä. Espanjan sodan aikana oli se ylpeytemme. Sen johtotornissa on paikattuja kohtia ja jos siihen luoti sattuu, särkyy se kuin lasi."