"Voiko sen nähdä?"
"Ei ulkopuolelta. Päällystä on näet niin tasaseksi silattu, ettei erotusta huomaakaan."
"Mutta mistä te sitten tiedätte?"
"Siitä, että isälläni oli koko niiden levyjen kehitys paperilla ja tekijäin nimetkin. Hänellä oli muitakin todistuksia ja tiedän, kellä ne nyt ovat. Hallitus näet vaati, että kukin levy oli käsiteltävä määrätyllä tavalla ja esitettävä siitä paperit. Mutta kun se prosessi oli kallis ja satoja levyjä tuli huonoja, niin tohtoroivat Ingham ja Davidson konttorissa niitä tehdasraportteja — siitä saivat rahat, joita nyt tuhlailevat näyttelijättäriin. Mutta he eivät aina hävittäneet alkuperäisiä raportteja ja joku toimitti ne hallituksen tietoon."
"Kuulostaa miltei uskomattomalta", huudahti Montague.
"Ottakaa esim. 'Oregonin' levy H 619. Kun se oli joutunut koeteltavien joukkoon Indian Headilla, niin vietiin se yöllä salaa takasin tehtaaseen, jossa sitä muokattiin niin että kesti kokeen."
"Mitä asialle sitten tehtiin?"
"Ei mitään. Hallitus ei voinut laskea oikeita tietoja julkisuuteen, mutta laivastomiehet tiesivät. Ja minä sanon, että se minun isäni tappoi."
"Mutta eikö ketään rangaistu?"
"Asiaa tutki lautakunta, joka määräsi hallitukselle tulevaksi n. 600,000 dollarin korvauksen. Täällä on juuri mies, joka tietäisi koko jutun — tuossahan hän onkin. Halloo, Bates, tulkaahan tänne."