"Oh, Bates 'Expressistä'."
"Tekin tunnette hänet. Halloo, Bates, oletteko ruvennut toimittamaan seurapiiriuutisia?"
"Haastatteluita haeskelen. Päivää, Montague. Hauska tavata."
"Tulkaa joukkoon", sanoi luutnantti. "Minä tässä juuri kerroin herra Montaguelle niistä panssarilevypetoksista. Sanoin että te tunnette hallituksen tarkastusjutun. Bates tulee Pittsburgista, tiedättehän?"
"Tiedän", vastasi Montague.
"Se oli ensimäinen sanomalehtijuttuni", sanoi Bates. "Tietysti Pittsburgin lehdet eivät julaisseet tosiasioita, mutta minun tiedossani ne ovat. Myöhemmin tutustuin lakimieheen, jonka oli suoritettava salainen tutkimus; ja joka kerran kun luen lehdistä, että vanha Harrison on lahjoittanut rahoja jollekin kirjastolle, kuohahtaa vereni."
"Minusta tuntuu väliin, että jos joku oikein kertoisi sen jutun
Amerikan kansalle, niin se lurjus ajettaisiin maasta pois."
"Ette te sitä hänen syykseen saisi", sanoi Bates. "Hän on liian ovela. On aina lykännyt tihutyönsä toisten niskoille. Sen suuren lakonkin aikana hän karkasi ja jätti vastuun William Robertsille; ja kun juttu oli ohi, tuli hän hymyillen takasin."
"Ja lahjoi hallituksen, että jäi rankaisematta", lisäsi luutnantti myrkyllisesti.
Montague kysyi: "Mikä se juttu on?"